”Ihminen mitä mietit?”, J. R. Hannula, 1939

Kirja: ”Ihminen mitä mietit?”, J. R. Hannula, 1939

Luku I
TEOSOFINEN TIETO

Sivut 10 – 14


Jos Suomen kansa todella kysyisi, niin sen johtajana, kuninkaana tai presidenttinä voisi olla jumalallisesti viisas olento, sellainen vuorisaarnan tiellä kulkeva opetuslapsi, joka olisi ratkaissut elämän ja kuoleman arvoituksen, ja jolla olisi välitön suhde Valkoiseen Veljeskuntaan. Oletetaan, että kansamme olisi niin itsetietoinen, niin henkisesti hereillä, että se luottaisi tuollaiseen johtajaan. Oletetaan myös, että johtaja esittäisi ne periaatteet, joita hän aikoo noudattaa. Sitten hän erikoisesti kutsuisi kansan viisaat miehet ja naiset neuvotteluun. Heille hän erikoisesti esittäisi sellaisen perustuslain luontoisen julistuksen, joka sitten jätettäisiin kansakunnan hyväksyttäväksi yleisissä piirikokouksissa ja lopuksi yleisessä äänestyksessä. Sen jälkeen tämä julistus, tämä peruskirja julkaistaisiin ja annettaisiin kaikille maailman kansoille.

Ja millainen pitäisi olla tämä julistus? Jotensakin tällainen:

”Suomen kansan julistus maailman kaikille kansoille.

Suomen kansa kääntyy tällä julistuksella Teidän puoleemme te maailman Kansat ja Hallitukset.

Ihmiset ja kansat ovat vanhoina aikoina ratkaisseet keskinäiset ristiriitansa vahvemman oikeudella. Tämä vanha oikeudenkäsite on jo hyljätty yksityisten ihmisten välisissä asioissa. Mutta kansat ovat yhä noudattaneet vanhaa väkevämmän oikeutta. Siksi kansat ovat varustautuneet aseellisin voimin. Mutta millä seurauksella? Ensiksikin sillä seurauksella, että väkevämmän oikeuden ylläpito tulee ylivoimaisen kalliiksi. Niinpä siinä suuressa väkevämmän oikeuden käynnissä, mikä suoritettiin vv. 1914 – 1918, yleensä kaikki mukanaolleet kansat saivat tehdä taloudellisen vararikon. Ja toiseksi: mikään kansa ei loppujen lopuksi kuitenkaan kykene asevoimin turvaamaan edes olemassaoloaan, sitä vähemmin oikeuksiaan. Niin että väkevämmän oikeus ei loppujen lopuksi kelpaa kenenkään turvaksi, ei pienten eikä suurten kansojen. Mutta luonnollista on, että pienten kansojen, niinkuin mekin Suomen kansa olemme, on helpompi tehdä tästä lopulliset johtopäätökset. Ja niinpä me Suomen kansa, asiaa kaikin puolin harkittuamme, olemme tulleet siihen lopulliseen johtopäätökseen, että meidän on viisainta luopua aseistetusta, eli väkevämmän oikeudesta. Me julistamme täten Teille maailman kaikille kansoille, että omalta osaltamme lopetamme sodankäynnin. Emme enää osallistu mihinkään sotaan. Ja samalla julistamme, että ensi tilassa tulemme hajoittamaan oman armeijamme. Tyydymme vain tavalliseen poliisivoimaan sisäisen järjestyksen ja rauhan ylläpitämiseksi. Sen lisäksi pidämme kuin itsestään asiaankuuluvana, että kansalaiset kaikkialla omasta vapaasta tahdostaan auttavat järjestyksen ylläpitämisessä. – Siis lopuksi: me emme enää sodi. Me tahdomme oppia elämään rauhassa ja ystävyydessä kaikkien kansojen kanssa. Ja samalla me vetoamme Teidän kaikkien parhaimpiin ominaisuuksiinne. Toivomme, että tekään ette ryhdy väkivaltaan meitä vastaan. Näinollen sulkeudumme sekä Teidän kaikkien että Kaitselmuksen suojelukseen.

Suomen kansan nimessä ja puolesta.

N.N”

Sensijaan, että kirkon tekemät päätökset olivat laittomia, elämän lakien vastaista, sensijaan tässä hahmoteltu ja oletettu Suomen kansan päätös ja julistus tulisi olemaan laillinen, elämän lakien mukainen. Se veisi laillisesti myönteiseen kokemukseen. Missään tapauksessa ei kansallemme kävisi kuin aseellisille valtioille. Sillä kaikki sotilasvaltiot ovat hävinneet, ja tulevat häviämään, itse Kaitselmuksen tuomitsemina. Sillä Kaitselmus tahtoo, että kansojen on vapauduttuva aseista, että tilalle on tuleva oikeustajunta, järki, jumallalinen inhimillisyys. – Ja vaikka niinkin kävisi, että sotilaskansat hyökkäisivät näin järjestyneen Suomen kimppuun, ja hävittäisivät sen itsenäisyyden, niin silloin Suomen marttyyrius tulisi lunnaiksi eli siemeneksi kansojen vapautumiselle; niinkuin Kristuksen ja apostolien ja tuhansien yksilöiden marttyyrius on tullut siemeneksi yksilöiden vapaudelle. Olivathan sivistyskansatkin, esim. Kreikka ja Rooma, orjavaltioita. Nyt ovat yksilöt siten vapautuneet, että orjalaitos on poistunut. Kerran täytyy kansojenkin vapautua vahvemmanoikeuden orjuudesta. Elämä johdattaa sekä yksilöitä että kansoja siihen suuntaan. Mutta elämä odottaa, että yksilöt ja kansat pyrkimyksissään heräisivät samaan suuntaan.
– – –
Teosofinen tieto on näinollen – niinkuin jo edellä sanoimme – se tieto ja viisaus, se totuuden ja rakkauden ja hyväntahdon voima, mikä sisältyy itse elämään, ja jota kukaan ei voi muuttaa. Teosofis-ruusuristiläinen tieto on se jumalallinen voima, mikä ilmentää maailmoja, aurinkokuntia ja linnunratajärjestelmiä, mikä niitä kaikkia johtaa, niissä toimii, elää ja vaikuttaa.

Tästä johtuu – niinkuin myös jo edellä sanoimme – että turhaa ja turmiollista on tehdä jotain päätöksiä itse totuuden suhteen. Ihminen on kutsuttu totuutta etsimään ja siihen yhtymään. Suuret viisaat, suuret vihityt, Mestarit, ovat niitä ihmisiä, jotka ovat totuutta etsineet, ovat sen löytäneet ja siihen yhtyneet. He kertovat meille löydöistään ja opastavat meitä totuuden etsijöitä.

Kategoria(t): Kirjaesittelyt. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.