Kristosofi-lehti huhtikuu 2007: Toimittajalta

Ihmisten kuolemanjälkeisen elämän kiertokulusta meillä on selkeä kaava, kuolinprosessiin sisältyvän viimeisen tuomion aikana vainaja käy lävitse koko maisen elämänsä alkaen kuolinhetkestä jatkuen kohti lapsuutta ja syntymäänsä maiselle tasolle. Tämän katselmuksen hän suorittaa yhtyneenä korkeamman minänsä valoon, joten hän osaa jakaa ajatuksensa, tunteensa ja tekonsa kahteen ryhmään: vasemmalle ja oikealle eli hyljättäviin ja hyväksyttäviin. Sitten seuraavat puhdistustilat. Niiden aikana hän kuoriutuu ensin kaikesta vasemmalle siirtämästään. Vapauduttuaan kaikesta elämänvastaisuudesta hän astuu persoonallisiin taivastiloihin kertaamaan maanpäällisen vaelluksensa onnenhetkiä. Käytyään lävitse aina uudelleen ja uudelleen kaikki kokemansa maisen harmonian ja sopusoinnun tilat vainaja yhtyy omaan korkeampaan minäänsä ja saa aloittaa valmistautumisen uutta jälleensyntymää varten.
Tämä on yleinen kaava. Mutta kuten me maisessa käyttövälineissämme elävät ihmiset olemme erilaisia tavoiltamme, taipumuksiltamme, kohtaloiltamme, tavoitteiltamme, niin poikkeavat myös kuolemanjälkeiset vaiheemme paljon toisistaan. Lisäksi tulee muistaa, että itse kuolemanjälkeisen elämän olosuhteet ovat aikojen kuluessa suuresti muuttuneet. Pitkän pitkinä aikaisimpina aikoina vainajien elinympäristöt olivat tietäjien mukaan kovin karut ja kolkot, mutta uuden liiton alkajan Jeesus Nasaretilaisen ja hänen seuraajiensa henkisten ponnistusten myötä kuolemanjälkeiseen elämään tuli uutta. Vainajia ryhdyttiin auttamaan perustamalla kouluja, joissa selostettiin ihmiselämän kuolemanjälkeisen kiertokulun eri vaiheita. Opettajina toimivat henkisellä tiellä mestariuden eri asteita saavuttaneet yksilöt ja heidän apunaan sellaiset totuudenetsijät, jotka olivat tutkineet näitä asioita maisen elämänsä aikana.
Oman aikamme merkittävänä uutuutena mainittakoon, että sellaiset sielut, jotka ovat jo aiemmassa elämässään etsineet totuutta ja Jumalaa, saavat erikoista opastusta. Heidän tajuntaansa painetaan uuden jälleensyntymän kynnyksellä henkisen pyrkimyksen ja ihanteen toteuttamisen etusijalle asettamista.
Muinaisista ajoista lähtien ihmisillä on ollut tietoa kuolemanjälkeisistä puhdistustiloista ja niiden aiheuttamista kärsimyksistä. Välttääkseen näihin kiirastuli- ja helvettitiloihin joutumista tai ainakin pitkittääkseen aikaa ennen niitä balsamoitiin Egyptissä muinoin vainajia. Tämän toimenpiteen vuoksi vainajat saattoivat jäädä kalman tilaan. He olivat tällöin tietoisia fyysisen maailman tapahtumista ja elämästä, mutta eivät voineet osallistua siihen muutoin kuin kummittelemalla. Balsamoinnin karmallisena seurauksena ihmisen eetteriruumis irtoaa opettajiemme mukaan helposti osittain fyysisestä käyttövälineestä, ts. ihmisellä on taipumus mediumistisuuteen.
Vielä voimme todeta, että päivätajuisen ja kuolemanjälkeisen elämän välillä oleva muuri on meidän aikanamme paljon ohuempi kuin aiemmin. Näin ollen vainajien maailman tuskatilat ja heidän inspiraationsa läpäisevät entistä helpommin näitä kahta maailmaa erottavan muurin. Mutta meidän ei tarvitse alistua palvelemaan vainajien itsekkäitä toiveita tai himoja, sillä voimme aina turvautua Vuorisaarnan moraaliin ja siten auttaa myös vainajia.

Annikki Kumpulainen
annikki_kumpulainen_at_kolumbus_fi

Kategoria(t): Ajankohtaista, Kirjoituksia. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.