Evankeliumeja tutkiessamme löydämme sieltä kohdan, jossa Jeesus puhuu taivasten valtakunnan lähestymisestä. Hän puhuu rakkauden valtakunnasta ja pyytää meitä astumaan siihen. Millä tavalla rakkauden valtakuntaan eli henkiseen elämään astuminen tapahtuu, sitä Jeesus selventää vertauksella. ”Sillä niinkuin ihminen matkusti kauaksi pois ja kutsui palvelijansa ja antoi heille tavaransa: Ja niin yhdelle antoi viisi leivikää, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden: jokaiselle varansa jälkeen: ja meni matkaansa; niin meni se, joka viisi leiviskää oli ottanut, teki niillä kauppaa ja voitti toiset viisi leiviskää. Niin myös se, joka kaksi oli ottanut, voitti myös toiset kaksi. Mutta joka yhden oli ottanut, hän meni pois ja kaivoi maahan ja kätki herransa rahan.” Herran palattua pitkän ajan perästä palvelijat esittivät, miten olivat leiviskänsä käyttäneet. Kahdelle ensimmäiselle herra sanoi: sinä hyvä ja uskollinen palvelija: vähän päällä sinä olit uskollinen, minä panen sinut paljon päälle: mene sinun herrasi iloon. Sen sijaan kolmennelta otettiin hänen ainoa leiviskänsä pois ja annettiin sille, jolla oli kymmenen. Lisäksi kolmas palvelija heitettiin ulkonaiseen pimeyteen. (Pekka Ervast, Jeesuksen salakoulu, s. 66–68.)
Kun ihminen astuu taivasten valtakuntaan, hänen pitää nöyrtyä Isän Jumalan edessä ja kysyä: Millä tavalla minä voin tehdä työtä Sinun valtakuntasi puolesta? Pekka Ervast valaisee vertauskuvaan sisältyvää opetusta: ”Hänen täytyy riisuutua paljaaksi ja sanoa: ’katso, kuinka olen mitätön ja pieni – mitä minä voin tehdä, mihin minä kelpaan?’ Ja silloin Isän ääni sanoo hänelle: ’se ja se leiviskä on sinun, sitä käytä valtakunnan palvelukseen. Älä katso toisen työtä, älä ajattele, että tahtoisit tehdä ihmeitä. Älä anna oman mielikuvituksesi lentää yläilmoihin itsekkyyden, turhuuden ja itserakkauden siivillä. Se on harhaa kaikki, ja tässä kysytään ainoastaan todellisuutta ja totuutta. Juuri sitä, mihin kykenet, juuri sitä sinä tee, mutta tee sitä valtakunnan nimessä ja sen edistämiseksi. Ja sinun pitää olla niin innokas tässä tekemisessä, ettet tunne itseäsi orjaksi tai palvelijaksi vaan että todella tunnet itsesi pojaksi, todella tunnet itsesi Minun, Isäsi ja Jumalasi pojaksi.'” (Mts. 69–70.)
Evankeliumissa ainoan talenttinsa kätkeneen palvelijan kohtalo oli surullinen.
Mielikuvituksen maailma, astraali- ja mentaalielämän suuri meri, vetää sielun takaisin aineeseen, kuolemaan ja syntymään uudestaan. Näin käy ihmisen, kun hän tahtoo elää mielikuvissaan. Evankeliumin kelvoton palvelija heitettiin ulkonaiseen pimeyteen, jossa on itku ja hammasten kiristys. Ulkonainen pimeys on jokapäiväinen elämänymmärrys. Se on kuin itkua ja hammasten kiristystä, verrattuna taivasten valtakunnan elämänymmärrykseen.
Valitettavasti me ihmiset elämme vielä tässä ulkonaisessa pimeydessä emmekä tahdo luopua itsekkäästä persoonallisesta elämästä, vaan viihdymme siinä, sillä emme yleensä vielä aavista, että suuri onni ja ilo ja autuus kutsuvat meitä joka hetki.
Evankeliumin yhden leiviskän saanut palvelija joutui valintatilanteeseen. Hänelle tarjoutui tilaisuus astua henkiselle tielle. Samanlainen koe saattaa toistua oman aikamme totuudenetsijän elämässä. Totuuden kaipuu hänen sisimmässään kehottaa häntä esimerkiksi tutkimustyöhön, etsimään vastausta määrättyyn pulmaan, kirjoittamaan esille pulpahtaneesta aiheesta tai jatkamaan esitelmän valmistelua, mutta tällöinpä mikä tahansa arkinen puuha, ajanviete tai harrastus viehättää enemmän ja henkisiin asioihin syventyminen näyttää niihin verrattuna ”puisevalta”.
Voimme myös myöntää, ettei evankeliumin vertauksessa ainoastaan yhden leiviskän saaneen palvelijan mielentila ole meille aivan käsittämätön. Todettuamme, ettemme ole talenteiltamme ”loistavia tähtiä”, vaan kykymme ja taitomme ovat sangen vaatimattomat, voi tämä rehellisen itsetutkistelun tulos johtaa väärään johtopäätökseen. Voimme ajatella: En omaa erikoislahjoja, en ole etevä. Näin ollen henkisen työn edistäminen kuuluu toisille, eteville ja lahjakkaille.
Kaikkien meidän tulisi kuitenkin kokea olevamme taivasten valtakunnassa hallitsevan Isän perillisiä. Sitähän me nykyajan kristosofit todellisuudessa olemmekin. Meillä on käytettävänämme valtavat henkiset rikkaudet, kirjat. Niistä voimme ammentaa mielin määrin. Olemme saaneet tietää uudesta voimavuodatuksesta ja sen muuttumisesta uudeksi luonnonvoimaksi. Tämä voima tukee kaikkia henkisiä pyrkimyksiä, vaikka ne olisivat meidän mielestämme miten vaatimattomia tahansa.
Jumalan luoma ajatuskuva ihmistäydellisyydestä on ilmaistu lyhyesti ja keskitetysti Vuorisaarnassa. Pekka Ervast on kiteyttänyt Vuorisaarnan moraalin selkeiksi ja ytimekkäiksi ohjeiksi. Elämä odottaa, että avaudumme vastaanottamaan näissä käskyissä ilmaistun ihmisyysihanteen. Kun niin teemme, silloin ymmärrämme, että meidän ei tarvitse suuttua, ei helliä epäpuhtaita ja itsekkäitä ajatuksia, ei vannoa eikä käyttää väärin puhetaitoamme, ei vastustaa pahaa, ei taistella, ei sotia. Sen sijaan meillä on mahdollisuus eläytyä hyvyyteen, puhtauteen, totuuteen, rauhaan ja rakkauteen.
Annikki Kumpulainen
annikki_kumpulainen_at_kolumbus_fi