Itsetuntemus, Arianne Heiskari

Elämä tarjoaa meille aina tilaisuuksia, vaikka ehkä emme huomaa niitä aina. Voimme myös olla tarttumatta tilaisuuksiin.
Kaikki viisaat sanovat: Ihminen, tunne itsesi.
Jää meidän omaksi työksemme opetella tuntemaan itsemme. Mutta itsekkyytemme ei pidä ollenkaan kyseisestä työstä, koska siinä joutuu lähtemään itsestä, nöyrtymään ja olemaan ehdottoman rehellinen. Mestari on tarjonnut Vuorisaarnan käskyt ja ohjeet neuvoksi tähän työhön.
Neuvoista huolimatta itsetuntemus on vaikeaa. Olemmekohan vähän itsepäisiä oppilaita? Tai ehkä olemme mielestämme niin viisaita, ettemme tarvitse opettajaa.
Omantuntomme edessä ovat kaikki entisten ja tämän elämän sovittamattomat teot ja erehdykset.
Kun ei ole erottelukykyä, silloin samaistaa itsensä tekoihinsa. Se saa ihmisen uskomaan itsensä huonoksi, uskomaan, että minua ei voi rakastaa. Oikeasti niitä huonoja tekoja, syntejä ja erehdyksiä ei voi rakastaa, nehän ovat olleet elämään opettelua. Mutta ihmistä voi rakastaa erehdyksistä huolimatta. Suuri tuntematon alitajunta, joka on tuntunut pelottavalta kuin kuolema, muuttuu, muuntuu. Se ei olekaan enää pelottava, vaan päinvastoin vapauttava, siitä tulee voimavara. Teot ja erehdykset tulevat kyllä karmallisesti maksettaviksi kaikille. Entistä velkaa maksamme pois kärsimyksellä. Samalla myös luomme uutta parempaa tulevaisuutta.
Karma on meidän ensimmäinen oppimestarimme!
Meitä auttaisi suuresti, jos tietäisimme, että karma ei ole paha. Se vain palauttaa tasapainon. Se auttaa meitä, valaisee meitä. Ihminen voi kiittää kaikista menneisyyden kokemuksista, sillä ilman niitä hän ei olisi tässä nyt. Taistellen tukimme elämän virrat. Olisi parempi toimia hyvän puolesta, ei taistella pahaa vastaan.
Kaikki, mikä syntyy, syntyy hengestä. Se on perusvoima ja inspiraation lähde. Henkisyys on tunne ykseydestä, joka ilmenee rakkaustekoina.

Kategoria(t): Luokittelemattomat. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.