Sinikka Kesävuori: Manas

’’Ajatusmaailma on kaksipuolinen: muodoton eli abstraktinen ja muotoja sisältävä eli konkreettinen. Ihmisminä on samaten kahtia jaettu. Manaksen ylempi puoli vetäytyy henkeä kohti ja alempi puoli suuntautuu kaamaa eli tunne-himo-luontoa kohti. Näin on muodostunut aivan kuin kaksi minää, joista ylempi on kuolematon minä ja alempi on kaama-manas eli astraaliminä, se, josta päivätajuisesti olemme tietoisia.” (Väinö Lehtonen, Kehityksen virta, s. 41.)
Manas on korkeamman minuutemme (aatma-buddhi-manas) kolmas olemuspuoli ja sekin jakaantuu kahtia, ylempään ja alempaan manakseen. Ylempi on järjen kyky, todellinen minuustajuntamme, mikä on moraalinen pohjaltaan. Se nojaa buddhiin eli rakkauskykyyn. Se on totuuden pyhä henki meissä, totuuden selvä näkemys. Se merkitsee myös älyä, intelligenssiä ja heräämistä todelliseen ajatteluun, älyä, joka ei poikkea totuudesta, intuitiota ja viisautta.
Alempi manas on älymme. Se nojaa kaamaan eli himoluontoon. Sen huomattava ominaisuus on hyödyn tavoittelu, laskelmointi, omanvoiton pyynti. Sen kehitys merkitsee sielullista kehitystä, josta esimerkkejä ovat ovelat sotapäälliköt, diplomaatit, keksijät, tiedemiehet…, kaikki ne, jotka saavat aikaan jotakin nerokasta, mistä on hyötyä tai mistä tulee kunniaa, etua, rahaa…, kaikkea sellaista, mikä hivelee meissä sitä, mikä tahtoisi olla toista etevämpi.
Korkeampi manas, järki puhuu ihmisessä toisin: sinun on kieltäydyttävä vääryydestä, valheesta, aviorikoksista, murhista…, jos olet pettänyt toista, niin sovita tekosi, jos näet tehtävän vääryyttä, niin mene puolustamaan syytöntä… (Väinö Lehtonen, Kaksi maailmaa, s. 32–33.)
Sitä joutuukin miettimään joka päivä, mistä lähteestä ajatukseni ja tekoni ovat peräisin: alemmasta, laskelmoivasta älystä vai korkeammasta, moraaliin nojautuvasta järjestä.