Tulevaisuuden Totuuden temppeli: Pekka Ervast

Ja sitten tulee taas olemaan pieniä temppeleitä, seurakuntia, joissa eletään Jeesuksen Kristuksen kaltaista elämää. Nuo seurakunnat muodostuvat ehkä sinne tänne, ehkä on yksi tai useampia joka maassa. Seurakunnat, jotka ovat kuin pieniä valtioita, ovat muodostuneet ihmisyksilöistä, jotka tahtovat auttaa ja rohkaista toisia kaidalla tiellä kulkemisessa; jotka samoin kuin ensimmäiset kristityt eivät tahdo millään tavalla olla itsekkäitä, ahneita; eivät tahdo omistaa mitään, eivät tahdo riidellä, kostaa ja häiritä millään tavalla, vaan tahtovat elää rauhassa. He harjoittelevat tätä elämää keskenään. He asuvat pienissä seurakunnissa, tekevät työtä ja tulevat toimeen siellä; ja toiset ovat toimessa ulkona maailmassa. Asuen seurakunnissa he siellä rohkaisevat toisiaan ja toisiltaan saavat lohdutusta, kun he yhdessä eteenpäin ponnistavat. Ja heillä on temppeleitä, jotka ovat auki aina ja kaikille; ja on kaikkien tiedossa, että sinne on jokaisella tilaisuus tulla istumaan hiljaisuudessa, mietiskelemään ja rukoilemaan. Ovathan samalla tavalla roomalais‑katoliset temppelitkin nykyään avoinna. Vain meidän protestanttiset temppelimme ovat olleet niin kateellisia, etteivät avaa oviaan joka päivä ihmisille, jotka tahtoisivat sinne mennä istumaan hiljaisuudessa, mietiskelemään ja rukoilemaan. Tulevaisuuden temppelit tulevat olemaan sellaisia rauhan paikkoja, hiljaisuuden paikkoja, joissa ehkä silloin tällöin on hienoa urkujen soittoa, joku messu, kaunista, kohottavaa kuorolaulua, mutta jossa jokainen, joka sisään astuu, on hiljaa ja syventyy itsekseen. Niissä temppeleissä tietysti määrättyinä hetkinä juhlitaan. Ympärillä olevat ihmiset saavat valita, tahtovatko he tulla kristityiksi vai ei. Ei kukaan heitä tuomitse. Kristityt tarjoavat heille ainoastaan auttavan kätensä: tule meidän luoksemme, jos haluat. He tulevat kuuntelemaan, ja joku silloin tällöin tulee seurakuntaan ja tahtoo ruveta elämään sitä henkevää elämää, jota siellä eletään totuudessa, rakkaudessa ja kauneudessa. – Ja sitten tietysti tulee olemaan ehkä joka maassa, aluksi yhdessä, mysterio‑opistoja, joihin ne vakavat kristityt, jotka jo ovat harjoittaneet itseään tässä uudessa siveellisyydessä, lähtevät oppimaan, että heidän silmänsä avautuisivat näkemään kuoleman jälkeisiä ja taivaallisia asioita. He menevät oppimaan, elleivät ennen ole kokeneet, että ihminen voi tulla Jumalan Pojaksi, siten että Isä taivaassa nimittää hänet pojakseen. He saavat oppia tulemaan kansalaisiksi myöskin näkymättömässä maailmassa, tulemaan, niinkuin sitä toisella tavoin myöskin nimitämme enkeleiksi; sillä ihminen on kutsuttu tulemaan enkeliksi. Hänen pitää tulla enkeliksi, sillä tämä sana merkitsee: lähettiläs, sanantuoja”. ”Pelastuksen sanoman tuoja” tulee ihmisestä; ja kun hänestä tulee se, ei se merkitse sitä ainoastaan, että hän julistaa sanaa ihmisille tässä näkyväisessä maailmassa, vaan se merkitsee, että hän on hyvän sanoman eli Evankeliumin tuoja myös näkymättömässä maailmassa. Hän ilmoittaa totuuden olemassaoloa liikkumisel­laan, ajatuksillaan ja sanoillaan; ja hän ilmoittaa totuuden kaikille niille olennoille, jotka kansoittavat näkymättömän maailman: kuolleille, ilman, kaikkien elementtien haltijoille, jumalille, suurille kauniille olennoille, jotka eivät vielä ole kokeneet Ihmisen ja Ihmisen Pojan mysteriota.

Laki vaiko evankeliumi, s. 94–96.

Kategoria(t): Kirjoituksia. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.