Tässä nykyisessä neljännessä luomispäivässä on etualalla tunne himon, elämisen himon, ollessa planeettamme lahjoittama erityinen voima. Rotujen sarjassa elämä Atlantiksella edusti neljättä sivistystä, joten tunne nimenomaan himona pääsi silloin erityisen voimakkaasti esille ihmisten vajotessa mitä raaimpaan itsekkyyteen. Tämä kulttuurin ja julmuuden yhdistelmä kertautui viidennen juurirodun neljännen alarodun aikana antiikin Roomassa.
Pekka Ervast on sanonut, että himo, kuten rahanhimo, on eräänlaista meditoimista. Tahdon keskittäminen ei sinänsä ole pahaa, erehtyä voi vain kohteesta. Ja, kuinka jaksaisimme elää kovan maankamaran koulussa, ellei meille olisi annettu elämisen himoa, elämäntahtoa? Tässä luomispäivässä on meidän kuitenkin kesytettävä himon värittämä tunne ja saatava mielikuvitusvoima tietoisesti luovan ajatuksen hallintaan. Siinä auttaa kiinteän aineen luontainen hitaus.
Ratkaiseva apu tulee kuitenkin aina Logokselta. Logosviisauden ensimmäinen vastaanottaja oli Buddha. Hän opetti voittamaan himon. Voimme kiteyttää tuon opetuksen Pekka Ervastin sanoihin: ”Meidän on vapauduttava siitä harhakäsityksestä, että meillä olisi jotain oikeutusta persoonalliseen onneen”.
Tuo totuus vapauttaa ihmisen hengen hänen sielunsa kahleista. Pekka Ervast puhuu esitelmäsarjassaan Jumala ja luominen siitä, mikä odottaa häntä, joka niin ilolla soisi Isän tahdon toteutuvan elämässään. Edessä olevan kehityksen voitoilla, sanoo Pekka Ervast, tarkoitetaan itsetietoisuuden heräämistä jollain aurinkokuntamme seitsemästä tasosta pyrkijän noustessa taso tasolta yhä lähemmäksi auringon henkeä. Tuo kaikki on tietysti niin huimaavaa tavallisen etsijän käsityskyvylle, ettei sitä pysty ymmärtämään, niin kuin emme voi katsoa aurinkoakaan vielä silmästä silmään.
Mutta miettiessään myötätunnolla elämää tulee etsijälle hetki, jolloin hän tuntee olevansa kuin lähtöpisteessä. Ja ensimmäisenä on etsijällä edessä se, että hänen tulee saavuttaa persoonallinen itsetietoisuus näkyvässä maailmassa. Pekka Ervast sanoo tuota askelta myös puhdistuksen tieksi tai salaisen tiedon valmistavaksi tieksi. Sillä tiellä kulkija oppii sen, että ihminen voi rakkaudessa saavuttaa kaiken, koska rakkaus on näkyvän maailman ainoa mahti. Näin ollen, vaikka ihmiset luulevat olevansa maisessa elämässä täysin hereillä, harva sitä kuitenkin on. Sillä harvassa ovat vielä ne ihmiset, jotka kestävät rakkaudessaan horjumattoman uskollisina.
Seuraava askel on persoonallinen itsetietoisuus astraalitasolla, kolmas älytasolla, neljäs sisänäköisessä maailmassa. Viidennessä vihkimyksessä saavutetaan persoonallinen itsetietoisuus henkisessä maailmassa. Tämä mestarivihkimys on ihmiskunnan määrä saavuttaa nykyisen luomispäivän lopulla. Tulevien luomispäivien osalle jäävät kuudes, itsetietoinen Jumalan Pojan aste ja seitsemäs, jossa minuus tulee yhdeksi Isän kanssa.
Vaikka kaiken tuon kuvittelukyvyn ulkopuolella olevan kirkkauden saavuttamiseksi on jäljellä aikaa vielä kahden ja puolen juurirodun ja kolmen luomispäivän verran, ei ihminen ole sidottu kulkemaan muun ihmiskunnan mukana, vaan hän voi nopeuttaa kehitystään. Tämä kiertotähti on ollut suurimpien vihkimysten näyttämönä eivätkä niistä porteista käyneet ole sulkeneet ovia jäljessä tulevilta. Lopultakin ihminen itse määrää sen tahdin, millä hän etenee, eikä mikään ulkopuolinen aseta esteitä sille, miten pitkälle hän pääsee.
Ensin odottaa siis tämä näkyvän maailman salaisuus ratkaisemistaan. Mutta tuota salaisuutta on etsittävä totuuden ja järjen voimalla. Mikään ei selviä ilman niitä. Ei kauneinkaan sydän voi tavoittaa rakkautta, ellei se ole etsinyt totuutta. Sitä lienee Jeesus tarkoittanut kehottaessaan etsimään ja kolkuttamaan. Ja, kun totuus on ainakin jossain määrin löytynyt, puhdistuu tunnekin.