Totuuden etsimisessä tulee esille, että terveys on ihanne, johon me pyrimme. Siksi kysymme: Millä tavalla voimme tulla niin terveiksi, ettei meitä uhkaa minkäänlaiset sairaudet: ei mielenvikaisuutena ajatusvälineessä, ei intohimoina ja haluina tunnevälineessä eikä eetteriruumiissamme tapoina ja tottumuksina, jotka asettuisivat esteeksi tiellemme, kun tahdomme tehdä hyvää, ei mitkään sairaudet, raskaudet – fyysillisessä ruumiissa, painot, jotka estäisivät meitä lentämästä? Miten meidän on pyrittävä terveyteen?
Silloin ensimmäinen asia on se, että meidän on tultava – jollemme jo ole – Jumalan – eli totuuden etsijöiksi – ja se kääntyy sen käyttövälineen puoleen joka meissä on nuorin. Kaikista nuorin on se, joka herää viimeksi ihmisessä, se totuutta etsivä, Jumalaa, täydellisyyttä, hyvyyttä ja rakkautta ikävöivä ”minä” joka tekee ihmisestä totuuden etsijän. Siitä täytyy aloittaa, kun ihmisestä tulee totuudenetsijä Jumaluuden ikävöijä. Ihmisen on saatava asenne, jota nimitämme totuudenetsijän eli Jumaluuden ikävöijän asenteeksi. Sentähden, kun ihminen pyrkii oikeaan asenteeseen elämään nähden, tahtoo päästä ymmärtämään elämää, silloin hän saa apua. Jotkut korkeammat, kaikista viisaimmat ihmiset ovat sillä tavalla auttaneet ihmiskuntaa, että ovat antaneet ohjeita tiellä kulkemisessa. Silloin ihmisen on ymmärrettävä, että hänen on kuunneltava niiden viisaiden neuvoja – heidän omaa puhettaan. Silloin hän ymmärtää elämän ja pääsee selvyyteen siitä, että hän itse on jälleensyntyvä olento ja, että Jumala, joka on kaikkialla – oleva suuri elämä, asuu jokaisessa ihmisessä.
Silloin hänen ajatuksensa tottuvat kulkemaan oikeaan suuntaan, joka on elämänlain kanssa sopusoinnussa, kun hän ymmärtää, että maailma on hengen ilmenemistä aineessa. Kun hän on saanut tämän maailmankuvan, hän on autettu.