Kaita tie ja lavea tie ovat meille ennestään tuttuja käsitteitä. Nyt P. E. Opettaa että on olemassa kolme tietä. Kolmas tie on se jolloin ihminen ei ole varsinaisesti vielä millään tiellä.
Tämä joukko on kaikista suurin ja se elää niin sanotussa piittaamattomuudessa. Kaidan tien kulkeminen on sitä, kun seuraa Jeesus Kristuksen Vuorisaarnan käskyjä.
Vuorisaarnan käskyt perustuvat moraaliin, se on henkinen mittapuu, pohja ja perustus, eli siinä Ihminen kasvaa henkisesti, saa omakohtaista tietoa.
Lavealla tiellä kulkijoita ovat he, jotka haparoiden kulkevat henkisyyteen päin, kuten psyykkinen tutkimus ja spiritistinen liike. Materialistinen kulttuuri on kuoleman kulttuuria ja siksi ei ole toivoa ennen kuin omaksutaan oikea käsitys elämästä ja kuolemasta, ja herätään näkemään, että tällainen ns. Elämä onkin kuolemaa, henkisyyden vararikkoa. Länsimaat edelleen riippuvat tiukasti materialistisen ja kirkollisen käsityksen lumoissa. Pitää syntyä kansa mikä lakkaa kumartamasta kuolemalle, ja pyrkii elämään tosi Kristillistä elämää käytännössä.
P. E. Sanoo: Suomen kansa saattaisi tulla kansana kuolemattomaksi, olla valona koko ihmiskunnalle, kulkea tiennäyttäjänä ja valosoihtuna koko ihmiskunnan edessä.
Kyseinen mahtava saavutus olisi ennen – näkemätön koko ihmiskunnan historiassa. On aloitettava kuolemattomuuden voittamisesta, henkisesti ja saavutettava moraalinen tietoisuus oikeasta elämäntavasta.
Kansa ei osaa näyttää tietä toisille kansoille, ellei se itse elä henkistä, ja siveellistä elämää.
Jos kansalla on tarjottavana henkistä leipää nälkäisille, jos se itse elää rauhan apostolina ja nojaa opetuksillaan ja elämällään tietäjiensä tietoihin ja suurimpien Jumalan Poikien opetuksiin, niin silloin se osaa näyttää tietä toisille kansoille näiden yrittäessä luoda kulttuuria ja toteuttaa omaa erikois – elämäntehtäväänsä.
Tämä kolmas tie, ns. piittaamattomien joukko on kuitenkin jo ajanut itse itsensä ruoskantielle, eli vielä pahempaan kouluun, sillä ihmisten itsensä luoma maailman tilanne on muodostunut mainituksi ruoskaksi.
Jeesus on kuvannut lopun aikaa, jolloin kansa nousee kansaa vastaan, tulivuorenpurkaukset, maanjäristykset, tulvat ja onnettomuudet lisääntyvät. Samoin kurjuus, nälänhätä ja kaikki kärsimys.
Tämän mukana tulee aina ihmisen julmuus pahemmaksi. P. E. opettaa, että se kosmillis – henkinen voima joka tuli maapallolle Siriuksesta ja muuttui täällä uudeksi luonnonvoimaksi, alkoi vaikuttaa Teosofisen liikkeen alkaessa, koska H. P. Blavatsky on tuon luonnonvoiman ensimmäinen vastaanottaja.
Siis saman aikaisesti maailman uskonnon julistuksen kanssa on ihmiskunnan tila muuttunut yhä verisemmäksi. P. E. Maailmanuskonto sulkee syliinsä koko ihmiskunnan, joten hänen elämäntyöllä on yleismaailmallinen merkitys.
Perus – syy kaikkeen julmuuteen johtuu tietämättömyydestä, ja materialismista. Jotta ulkonaisessa elämässä tapahtuu muutos, on maailmankatsomuksen muututtava. Elämästä on saatava oikea käsitys.
Oppi jälleensyntymästä ja ihmisen vastuusta teoistaan on saatava kaikkien tietoon. Jeesus Kristus puhuu niistä, mutta ahneus ja vallanhimo on tukahduttanut nuo opetukset. Kristosofinen elämänymmärrys on tuonut ne uudelleen päivänvaloon.
H. P. Blavatsky ennusti, että ellei Kristosofiaa oteta kyllin tehokkaasti vastaan, niin Eurooppa joutuu ennen kokemattomaan kauhujen mereen, mutta jos se otetaan vastaan, niin maa on oleva paratiisi kahdennellakymmenennellä vuosisadalla verrattuna siihen, mitä se oli viime vuosisadalla.
Kaksi yleiseurooppalaista sotaa on jo koettu. Maailman pelastus on vain henkisessä valistustyössä.