Itsepuhdistautumisen tie: Arianne Heiskari

Ensiksi me opimme olemaan kunnon ihmisiä ulkoisesti ja vasta itsekasvatuksen, itsetuntemuksen siis itsepuhdistuksen tiellä opimme Rakkauden taitoa, Kristusrakkautta! Vesi on tunne-elämä ja veden puhtaudesta riippuu ”karkaisun” onnistuminen.

Kysymys on aina yksilöstä, sillä toinen ei voi toisen sielua puhdistaa. Ihminen voi rakastaa omia näkemyksiään asiasta enempi kuin totuutta!

Totuus ei silti koskaan muutu sen mukaan, mitä mieltä me olemme totuudesta. Siinä mielessä totuus on suvaitsematon, totuus ei siedä valhetta eli epätotuutta. Veljeyden vastakohta on väkivalta. Se johtuu pelosta ja tietämättömyydestä, eli sielujen puhdistamattomuudesta.

Kolmetoista on kuoleman ja uudelleensyntymisen luku, mikä ei kolmessatoista vuodessa uudestisynny se on tuomittu kuolemaan. Tämä tulee hyvin esiin Teosofisen seuran ja Ruusu-Ristin historiassa. Ne ajautuivat aina 13 vuoden päästä rannikolle mätänemään, mutta koska oli juurta itsessänsä, totuuden juurta, ne syntyivät uudelleen uudessa muodossa.

Pelastus on kuitenkin annettu ja tie puhdistautumiseen viitoitettu Vuorisaarnan käskyissä. Itsetuntemuksen kautta opimme vastuuta omista ajatuksistamme, sanoistamme ja teoistamme! Aikaisemmin ymmärsimme vain mustavalkoisesti, tuo on hyvä tuo on paha. Pahaa vastaan taistellessamme taistelimme tietämättämme myös hyvää vastaan, koska emme osanneet nähdä näennäisen pahan takana olevaa hyvää, emmekä näennäisen hyvän takana olevaa pahaa. Emme tienneet, että jokaisella asialla on kaksi äärilaitaa jotka löytämällä, tuntemalla opimme vasta tasapainoin, kultaisen keskitien. Eli taas vasta tuntemalla pahan, opimme tuntemaan hyvän!

Kalevala kuvaa rautaa ymmärryksenä, siis ajatuksen ja ymmärryksen on puhdistuttava vääristä käsityksistä. Vasta sitten voimme käsittää totuuden valon!

Olemme elämänkoulussa oppimassa rakkauden taitoa. Rakastakaa vihollisianne, rukoilkaa niiden puolesta jotka teitä vainoavat. Meitä kehoitetaan rakastamaan kaikkea mitä me olemme tottuneet vihaamaan, torjumaan, miksi Jeesus kehoittaa meitä näin tekemään?

Tämä on aivan päinvastaista mitä meille on aikaisemmin opetettu, meitähän on opetettu vihaamaan, vastustamaan, taistelemaan! Entä jos se paha onkin tullut meitä auttamaan, opettamaan, valaisemaan? Kuinka niin, paha voisi meitä opettaa? Jeesus sanoo, Älä vastusta pahaa! Kyllä siinä jotakin täytyy olla takana tämmöisessä opetuksessa, mutta mitä? Hän vastaakin heti perään, että oppisitte tuntemaan sen pahan takana olevan hyvän!

Sillä todellakin ymmärryksemme ei voi avautua ilman pahan tuntemusta tuntemaan hyvää! Ja sitten kun hyvän tunnemme voimme kiinnittää katseemme ainoastaan siihen hyvään!

Saman lailla, kun me luemme olemme hyvillämme, että osaamme lukea emme me koko ajan muista, pidä mielessämme sitä, kuinka vaikea oli oppia lukemaan, opetella kirjain kirjaimelta vaan me uskoimme, että niin voi oppia lukemaan koska muutkin ovat oppineet ennen meitä.

Samoin on Jeesuksen käskyjen laita, he jotka ovat kulkeneet puhdistuksen tien, heidänkin ymmärryksensä on avautunut, niin täytyyhän meidänkin ymmärryksemme avautua samanlailla!

Tämä vaatii suurta uskoa ja luottamusta hyvän voimaan, mutta se on myös lupaus! Etsivä löytää, kolkuttavalle avataan!

Kategoriat: Kirjoituksia | Kommentit pois päältä artikkelissa Itsepuhdistautumisen tie: Arianne Heiskari

Kristosofiset kesäkurssit 2014

6.6. – 13.6.2014
Jyväskylän kristosofitemppelissä
Kauppakatu 5,
piharakennus.

Avajaiset
perjantaina 6.6. klo 18

Ohjelma kurssipäivinä:
Aamukokoukset klo 9 – 11
Päiväkokoukset klo 13 – 15

Päiväkokousten tutkimusaiheina ovat kirjat:
Pekka Ervast, Jeesuksen salakoulu
alkaen luvusta Isämeidän rukous I

Väinö Lehtonen, Rauhan temppeli
alaken luvusta Rauhan temppeli I

Yleisöesitelmät iltaisin klo 19 – 20
Kirjamyynti alkaa klo 18.30

Runsaasti taiteellista ohjelmaa. Toivotamme tervetulleeksi jokaisen, joka tahtoo syventyä kristosofiseen elämänymmärrykseen.

Tarkemmin Jyväskylän kesäkurssien esitelmien aiheet nettilinkistä:
http://www.kristosofia.fi/Kesakurssiesitelmat_2014.pdf

Kategoriat: Ajankohtaista | Kommentit pois päältä artikkelissa Kristosofiset kesäkurssit 2014

Kaita tie ja lavea tie: Arianne Heiskari

Kaita tie ja lavea tie ovat meille ennestään tuttuja käsitteitä. Nyt P. E. Opettaa että on olemassa kolme tietä. Kolmas tie on se jolloin ihminen ei ole varsinaisesti vielä millään tiellä.

Tämä joukko on kaikista suurin ja se elää niin sanotussa piittaamattomuudessa. Kaidan tien kulkeminen on sitä, kun seuraa Jeesus Kristuksen Vuorisaarnan käskyjä.

Vuorisaarnan käskyt perustuvat moraaliin, se on henkinen mittapuu, pohja ja perustus, eli siinä Ihminen kasvaa henkisesti, saa omakohtaista tietoa.

Lavealla tiellä kulkijoita ovat he, jotka haparoiden kulkevat henkisyyteen päin, kuten psyykkinen tutkimus ja spiritistinen liike. Materialistinen kulttuuri on kuoleman kulttuuria ja siksi ei ole toivoa ennen kuin omaksutaan oikea käsitys elämästä ja kuolemasta, ja herätään näkemään, että tällainen ns. Elämä onkin kuolemaa, henkisyyden vararikkoa. Länsimaat edelleen riippuvat tiukasti materialistisen ja kirkollisen käsityksen lumoissa. Pitää syntyä kansa mikä lakkaa kumartamasta kuolemalle, ja pyrkii elämään tosi Kristillistä elämää käytännössä.

P. E. Sanoo: Suomen kansa saattaisi tulla kansana kuolemattomaksi, olla valona koko ihmiskunnalle, kulkea tiennäyttäjänä ja valosoihtuna koko ihmiskunnan edessä.

Kyseinen mahtava saavutus olisi ennen – näkemätön koko ihmiskunnan historiassa. On aloitettava kuolemattomuuden voittamisesta, henkisesti ja saavutettava moraalinen tietoisuus oikeasta elämäntavasta.

Kansa ei osaa näyttää tietä toisille kansoille, ellei se itse elä henkistä, ja siveellistä elämää.

Jos kansalla on tarjottavana henkistä leipää nälkäisille, jos se itse elää rauhan apostolina ja nojaa opetuksillaan ja elämällään tietäjiensä tietoihin ja suurimpien Jumalan Poikien opetuksiin, niin silloin se osaa näyttää tietä toisille kansoille näiden yrittäessä luoda kulttuuria ja toteuttaa omaa erikois – elämäntehtäväänsä.

Tämä kolmas tie, ns. piittaamattomien joukko on kuitenkin jo ajanut itse itsensä ruoskantielle, eli vielä pahempaan kouluun, sillä ihmisten itsensä luoma maailman tilanne on muodostunut mainituksi ruoskaksi.

Jeesus on kuvannut lopun aikaa, jolloin kansa nousee kansaa vastaan, tulivuorenpurkaukset, maanjäristykset, tulvat ja onnettomuudet lisääntyvät. Samoin kurjuus, nälänhätä ja kaikki kärsimys.

Tämän mukana tulee aina ihmisen julmuus pahemmaksi. P. E. opettaa, että se kosmillis – henkinen voima joka tuli maapallolle Siriuksesta ja muuttui täällä uudeksi luonnonvoimaksi, alkoi vaikuttaa Teosofisen liikkeen alkaessa, koska H. P. Blavatsky on tuon luonnonvoiman ensimmäinen vastaanottaja.

Siis saman aikaisesti maailman uskonnon julistuksen kanssa on ihmiskunnan tila muuttunut yhä verisemmäksi. P. E. Maailmanuskonto sulkee syliinsä koko ihmiskunnan, joten hänen elämäntyöllä on yleismaailmallinen merkitys.

Perus – syy kaikkeen julmuuteen johtuu tietämättömyydestä, ja materialismista. Jotta ulkonaisessa elämässä tapahtuu muutos, on maailmankatsomuksen muututtava. Elämästä on saatava oikea käsitys.

Oppi jälleensyntymästä ja ihmisen vastuusta teoistaan on saatava kaikkien tietoon. Jeesus Kristus puhuu niistä, mutta ahneus ja vallanhimo on tukahduttanut nuo opetukset. Kristosofinen elämänymmärrys on tuonut ne uudelleen päivänvaloon.

H. P. Blavatsky ennusti, että ellei Kristosofiaa oteta kyllin tehokkaasti vastaan, niin Eurooppa joutuu ennen kokemattomaan kauhujen mereen, mutta jos se otetaan vastaan, niin maa on oleva paratiisi kahdennellakymmenennellä vuosisadalla verrattuna siihen, mitä se oli viime vuosisadalla.

Kaksi yleiseurooppalaista sotaa on jo koettu. Maailman pelastus on vain henkisessä valistustyössä.

Kategoriat: Ajankohtaista, Kirjoituksia | Kommentit pois päältä artikkelissa Kaita tie ja lavea tie: Arianne Heiskari

KUOLEMAN JA ELÄMÄN VALTAKUNTA: J.R. Hannula

Meissä kuolevaisissa sanotaan olevan kaksi minää: alempi kuolevainen ja ylempi, kuolematon. Tämän mukaan sanotaan myös, että ihmisessä on sisäisesti kaksi valtakuntaa: kuoleman ja elämän valtakunta.

Nämä kaksi valtakuntaa pyrkivät ilmenemään myös ulkonaisesti. Toistaiseksi hallitsee kuoleman valtakunta ja sen ruhtinas ihmisten julkista elämää. Se on pakkohengen valtakunta. Pakolla elämän mahti ja sen tuotanto: kulta, rikkaus, raha virtaa kansasta valtaistuimelle. Kansa, ne, jotka ovat köyhiä, osattomia vallasta ja rikkaudesta, ne ovat köyhiä pakosta, ei vapaasta tahdostaan.

Seuraus: luonnollinen ilo ja kiitollisuus kansasta häviää, ja niiden tilalle versoavat kuoleman kukat: kateus, katkeruus ja taipumus vallan kaappaukseen.

Tämä vastavuoroon herättää jännitystä ja pelkoa valtaistuimella. Seuraus: uusi pakon, kiristyksen ja väkivaltaisuuden aalto vyöryy valtaistuimelta kansaa.

Näin valtaistuin ja kansa kuoleman valtakunnassa vyöryttelevät toinen toisillensa pakon paisuvaa palloa – kunnes se äärimmilleen jännitettynä räjähtää jommalla kummalla puolella, tai molemmilla, aiheuttaen kuolemaa, tuhoa ja turmaa. Se on toiminnan kypsynyt sato kuoleman valtakunnassa.

Elämän valtakunta on ollut mukana kuin siemenenä tai hapatuksena aikojen aamusta asti. Mutta sen varsinainen perustus laskettiin ja perustuslaki annettiin pari tuhatta vuotta sitten. Sen perustaja oli Jeesus ja perustuslaki on vuorisaarna. Sen valtakunnan tuleva kuningas on sen perustaja, tai se, tai ne Hänen oppilaansa ja seuraajansa, jotka ovat tyhjentäneet persoonallisen karmansa. Se on vapaudenhengen valtakunta. Sen kansalaiset työskentelevät vapauden välttämättömyydessä. Kuningas tekee eniten työtä. Hän kantaa raskainta taakkaa. Hän on syvällisin, nöyrin ja viisain. Sentähden hän on kuningas. Sentähden hän on palvelija. Sentähden valtaistuimelta virtaa ja säteilee totuuden, rakkauden ja viisauden valo.

Kansasta virtaa siveellisen voiman ja aineellisen rikkauden vuolas virta valtaistuinta kohti. Se vuotaa siksi, että se on valtakunnan elämää, ja se virtaa rakkauden ja vapauden välttämättömyydessä. Kansa ei ole köyhä pakosta, vaan vapaasta tahdostaan. Kansa on läpikäynyt valtakunnan ensimmäisen ahtaan portin, jonka toisella puolella luetaan: ”Autuaita köyhät hengessään”, ja toisella ”Autuaita ne, joita oikeamielisyyden takia vainotaan”, sillä ”heidän on taivasten valtakunta”. Kun kukaan ei omista mitään, niin jokainen omistaa kaikki. Kaikki ovat taloudenhoitajia.

Näin on laita elämän valtakunnassa. Rakkauden auttava voima virtaa lakkaamatta valtaistuimelta kansaan ja kansasta valtaistuimelle. Molemmat tahtovat toisiaan palvella ja auttaa, ja auttaessaan he kukin antavat sitä, minkä yli heillä on valta.

Näin tulee kuolema niellyksi voitossa.

————————————–
J.R.Hannulan artikkeli Ruusu-Risti lehdessä 1928: 229-241, julkaistu myöhemmin ”Kristosofian polulla” – kirjassa sivut 201 – 202.

Luettu Helsingin kristosofiryhmän kirjallisuusesittelyssä 2013-09-29

Kategoriat: Kirjaesittelyt | Avainsanoina , | Kommentit pois päältä artikkelissa KUOLEMAN JA ELÄMÄN VALTAKUNTA: J.R. Hannula

Terttu Annikki Nurme tuhkan lasku

Terttu Annikki Nurmen tuhkan lasku suoritetaan
lauantaina 2013-08-24 klo 11.30
Hietaniemen muistolehtoon (6x)
Tapaaminen ”Kaariportilla” kello 11.30

Kategoriat: Ajankohtaista | Kommentit pois päältä artikkelissa Terttu Annikki Nurme tuhkan lasku

Terttu Nurmen muistotilaisuus 2013-08-17

Terttu Nurmen muistotilaisuus on lauantaina 2013-08-17 klo 12:00 Helsingin Kristosofi temppelissä Kulmakatu 5 B 15

Kategoriat: Luokittelemattomat | Kommentit pois päältä artikkelissa Terttu Nurmen muistotilaisuus 2013-08-17

Kristosofinen vuosi- ja veljesjuhla pääsiäisenä 31.3. – 1.4.2013 Tampereella

Kristosofinen vuosi- ja veljesjuhla pidetään pääsiäisenä 31.3. – 1.4.2013 Tampereella Kristosofi-temppelissä, Näsilinnankatu 38.

Ohjelma:

Sunnuntaina 31.3.
Avajaiset klo 10.
Yleisöesitelmä klo 13 Anneli Vasala, Autuuttava uuden ihmistyypin luomistyö.
Iltajuhla klo 18.

Maanantaina 1.4.
Aamukokous klo 10.
Yleisöesitelmä klo 13 Tapani Pentsinen, Kalevala kristosofiassa.
Päättäjäisjuhla klo 14.30.

Kirjallisuutta myytävänä.
Tervetuloa!

Kategoriat: Ajankohtaista | Kommentit pois päältä artikkelissa Kristosofinen vuosi- ja veljesjuhla pääsiäisenä 31.3. – 1.4.2013 Tampereella

Veljesjuhla J. R. Hannulan elämäntyön merkeissä 2012-12-09 Helsingissä

Veljesjuhla J. R. Hannulan elämäntyön merkeissä 2012-12-09
Helsingissä, Kristosofi Temppelissä Kulmakatu 5 B 15
Kello 13

Kategoriat: Ajankohtaista | Kommentit pois päältä artikkelissa Veljesjuhla J. R. Hannulan elämäntyön merkeissä 2012-12-09 Helsingissä

Kristosofisia esitelmiä ja esitelmöitsijät kevätkaudella 2011

Esitelmät alkavat klo 13

Heinola, Siltakatu 5: 23.1. Jouko Sorvali, 30.1. Lauri Hämäläinen, 13.2. Sinikka Savolainen, 27.2. Sinikka Kesävuori, 13.3. Juha Vainio, 20.3. Pirkko Wiggenhauser

Helsinki, Kulmakatu 5 B 15: 16.1. Hilkka Lampinen, 23.1. Pirkko Wiggenhauser, 27.2. Kirjaesittely, 30.1. Heikki Kesävuori, 6.2. Sirpa Sepänvuori, 13.2. Jaakko Kesävuori, 20.2. Juha Vainio, 27.2. Kirjaesittely, 6.3. Jouko Sorvali, 13.3. Kyösti Niiranen, 20.3 Raija Kiiski, 27.3. Anneli Vasala, 3.4. Pekka Okko

Imatra, Sininen talo: 13.2. Pirkko Wiggenhauser, 13.3. Sinikka Savolainen

Jyväskylä, Kauppakatu 5, piharakennus: 6.2. Kyösti Niiranen, 27.2. Juha Vainio, 10.4. Jouko Sorvali

Kajaani, Pohjolankatu 25, alakerta: 30.1. Juha Vainio, 13.3. Sirpa Sepänvuori, 10.4. Pirkko Wiggenhauser

Karjaa, Nils Grabbenkatu 4: 27.3. Tapani Pentsinen

Kesälahti, Lamminpääntie 2 (la klo 19): 12.3. Sinikka Kesävuori

Kuopio, Minna Canthin katu 52–54: 20.2. Lauri Hämäläinen, 3.4. Kyösti Niiranen

Lahti, Aikuiskoulutuskeskus, Kirkkokatu 16: 16.1. Raija Kiiski, 23.1. Pekka Okko, 30.1. Timo Eränkö, 13.2. Jouko Sorvali, 20.2. Sirpa Sepänvuori, 6.3. Pirkko Wiggenhauser, 27.3. Jaakko Kesävuori

Lohja, Punakaneli, Suurlohjankatu 21–23: 23.1. Jaakko Kesävuori, 20.2. Pekka Okko, 20.3. Kyösti Niiranen

Oulu, Torikatu 45: 16.1. Katri Sorsa, 6.3. Tapani Pentsinen

Pori, Otsola, Juhana Herttuankatu 16: 13.3. Timo Eränkö, 15.5. Juha Vainio

Savonlinna, Taidelukion auditorio, Sotilaspojankatu 3: 30.1. Tapani Pentsinen, 13.3. Sinikka Kesävuori, 3.4. Sinikka Savolainen

Tampere, Näsilinnankatu 38: 23.1. Sinikka Kesävuori, 6.2. Katri Sorsa, 13.2. Timo Eränkö, 20.2. Kyösti Niiranen, 6.3. Raija Kiiski, 20.3. Sinikka Savolainen, 27.3. Pekka Okko, 10.4. Anneli Vasala

Tampere, Amurin koulu, Satakunnankatu 60: 24.4. Pirkko Wiggenhauser, 25.4. Raija Kiiski

Turku, Aninkaistenkatu 5 A 5: 16.1. Sinikka Savolainen, 23.1. Anneli Vasala, 30.1. Sirpa Sepänvuori, 13.2. Raija Kiiski, 20.2. Hilkka Lampinen, 27.2. Jaakko Kesävuori, 6.3. Kyösti Niiranen, 13.3. Pekka Okko, 20.3. Katri Sorsa

Varkaus, Petäikönkatu 29: 6.2. Tapani Pentsinen, 13.3. Sinikka Kesävuori, 6.3. Jaakko Kesävuori, 3.4. Juha Vainio

Muutokset ja lisäykset ovat mahdollisia.
Kristosofista kirjallisuutta myydään esitelmien yhteydessä.

Kategoriat: Ajankohtaista | Kommentit pois päältä artikkelissa Kristosofisia esitelmiä ja esitelmöitsijät kevätkaudella 2011

Palveltavasta palvelijaksi, Arianne Heiskari

Itsetuntemus on todella tärkeä, sillä se on syvimmältään sama kuin tuntea Jumala itsessään. Se ei lopulta onnistu ilman Vuorisaarnan mittapuuta. Voimme kasvattaa asenteemme Vuorisaarnan ohjeiden kaltaiseksi. Lapset kuitenkin näkevät meidän asenteemme ja tekevät asenteidemme mukaan.
Ihminen yrittää ulkoisesti monella tavalla sivistää itseään, mutta aivan viimeisenä hän alkaa kasvattaa omaa itseään. Kuitenkin hän voi kasvattaa ainoastaan itseään. Pekka Ervast sanoo: Me emme voi kasvattaa lapsia, ainoa, mitä me voimme kasvattaa, on itseämme.
Elämä on järjestetty niin, että olosuhteet auttavat ihmistä tuntemaan itseänsä. Elämä tuo eteen tilaisuuksia, joissa voi kasvaa ja oppia itsetuntemusta Vuorisaarnan avulla. Jos ihminen on avoin ja vastaanottava, hän kyllä huomaa ja osaa arvostella itseään. Hän tarkistaa rehellisesti, onko hänellä kyseinen heikkous.
Ihminen on nostanut itsensä korkealle. Mitä se tarkoittaa? Mistä nostanut? Missä hän on sitten ollut? Onko kysymys torjunnasta? Uskotteleeko ihminen itselleen, että hänessä ei ole jotain ”pahetta”, kun sen torjuu ja kieltää? Näinkö ihminen uskottelee itselleen? Kaikista helpoin tapa on projisoida virheensä toisiin ihmisiin, silloin ei tarvitse itse ottaa vastuuta teoistaan.
Fyysinen kasvu tapahtuu luonnostaan. Ihanteellista tietenkin olisi, että fyysinen kasvu tapahtuisi yhtaikaa henkisen kasvun kanssa, silloin kasvatusvastuu siirtyisi itselle. Lapsi on tähtivoimien alainen eikä aina hallitse itseään. Kun ihminen kasvaa aikuiseksi, hän voi tarkistaa vanhempiensa asenteet ja vaihtaa omat asenteensa Vuorisaarnan mukaisiksi.
Silloin ihmisen elämässä alkaa uusi vaihe, alkaa sisäinen, henkinen kasvu. Ymmärrys avautuu sisästä päin. Ihminen jättää entisen ”perhekuntansa” ja omaksuu uuden rakkaudelli­sen perhekunnan, jossa vaikuttavat Jeesuksen Vuorisaarnan käskyt. Vuorisaarnan ohjeet ovat ainoa tapa oppia todellista itsetunte­musta. Kun ajattelemme asiat ”puhki”, löydämme oikean asenteen esillä olevaan asiaan. Toimimme asenteemme mukaan yllättävissäkin tilanteissa.
Kun olemme jonkin verran kasvattaneet itseämme, saamme yhteyden sisäiseen ääneemme. Silloin meidän on tutkittava, onko sisäinen äänemme yhtä Vuorisaarnan moraalin kanssa. Sen jälkeen sisäinen äänemme kyllä kasvattaa meitä.
Ihminen oppii uuden asenteen. Hän oppii käytännössä palvelijaksi palveltavan sijaan.

Kategoriat: Kirjoituksia | Kommentit pois päältä artikkelissa Palveltavasta palvelijaksi, Arianne Heiskari