Helsingin kristosofit

Kristosofia kertoo ihmisen kahdesta tulevaisuuden aistista, joita on nimitetty filosofiseksi intuitioksi ja taiteelliseksi kauneusvaistoksi. Näitä aisteja on kuvattu niin, että niiden perusvoimat ovat meissä jo jonkun verran hereillä, ja ennen kaikkea, että ne nojautuvat moraaliin. Filosofisessa intuitiossa eli totuudennäkemisessä eräs olennainen puoli on erottamisen kyky, kyky erottaa valhe totuudesta, pahuus hyvyydestä. Vaeltajan viesti kirja kertoo: Taiteellinen kauneusvaisto on noista kehitettävistä kyvyistä toinen, ja suurinta ja syvintä taidetta on veljeys. Kaiken taiteen syvin tarkoitus ja tehtävä on: herättää veljeyden henki hereille. Filosofinen totuuden tajuaminen on korkeinta tiedettä, veljeyden tajuaminen ja kokeminen korkeinta taidetta (s. 296–297).
Näitä kahta uutta aistia pohdittaessa tulee mieleen Väinämöisen soitto Kalevalassa. Ei koskaan, ei sinä ilmoisna ikänä, eikä kuuna kullan valkeana ole kuultu noin suloista soitantoa. Erikoisesti korostetaan Väinämöisen soiton sisältämää iloa ja voimaa. Voi ymmärtää, että Kale­valan kuvaus Väinämöisen kanteleensoitosta kuvaa ihmisyyden tiedon ja taiteen harmonisoimaa elämää. Se kuvaa kutsua sellaiseen elämään, jossa ihmisen parempi puoli, hänen korkeamman minänsä ominaisuudet käytännössä vallitsisivat. Väinämöinen on tietäjä iänikuinen ja korkein runolaulaja. Hän on viisaus, filosofinen intuitio ja veljesrakkaus, taiteellinen kauneusvaisto. Kun hän soittaa kannelta, pysähtyvät kaikki kuuntelemaan, ihmiset, haltiat, koko metsän ja veden väki, eläimet. Poissa on levottomuus ja sekasorto, väkivalta. Kaikki sopusoinnussa, rauhassa, kuuntelevat Väinämöisen soittoa. Kaikkien mielet lempeiksi muuttuvat, sydämet heltyvät. Väinä­möisen soittoa on kristosofiassa kuvattu myös sanonnalla, että se on jumalallista väreilyä. Se vaikuttaa kohottavasti ihmiseen ja luontoon, koko kehitykseen. Ihmisen sisäisenä tilana ymmärrettynä se voisi kuvata myös sitä, että kaikki ihmisen olemuspuolet pyrkivät järjestäytymään jumaljohtoisesti.
Väinämöinen on korkein Mestari. Mestari edustaa Jumalaa. Pekka Ervast kuvaa tulevaisuuden ihmisyyden vallitsemaa maailmaa niin, että silloin tiede ja taide ovat yhtä ja koko elämä on jumalanpalvelusta. Sellaista on Väinämöisen soitto, kajahdus kanteloisen ja ilo ikirunojen. Uusi luonnonvoima siinä kohtaa luonnon ja ihmiskunnan, veljesrakkaus ja kristusviisaus ovat silloin ihmiskunnan elämän perussointuna ja planeettamme Tellus alkaa kantaa oikeata nimeään, Kanteleen soitto.

Älä suutu opettaa Vuorisaarnan ensimmäinen käsky. Suuttuminen ei aina näy ulospäin. Ihminen voi olla suuttuneessa mielentilassa, kiukkuinen, närkästynyt, hermostunut yms. ilmaisematta mitään sanoin tai näkyvin teoin.
Voidaan kysyä: Millaiset asiat syvimmiltään voivat saada ihmisen suuttuneeseen mielentilaan ja miksi? Ainakin lukemattomat arkielämän tilanteet. Ja ihminen, joka ei ole koskaan pitänyt suuttumista negatiivisena ilmiönä, saattaa elää jatkuvassa pahanolon tilassa.
Kristosofiaan tutustuneina voimme ymmärtää, että ensimmäisiä asioita, jotka luovat mahdollisuuden suuttumiselle, on, ettemme hyväksy olevia oloja. Emme hyväksy karmaamme. Taistelemme olosuhteita ja asioita vastaan. Taistelemme niitä olosuhteita ja asioita vastaan, jotka ovat vaikeita alemman minämme, persoonallisuutemme, kannalta. Taistelemme omia heikkouksiamme vastaan. Taistelemme myös niitä asioita vastaan, joita emme voi muuttaa, vaikka niin tahtoisimme. Elämän koulu tuo eteemme paljon asioita ja tilanteita, joita emme voi suoranaisesti muuttaa. Se, minkä voimme muuttaa, on asenteemme. Voimme opetella hyväksymään sen, mikä ei ole muutettavissa. Voimme opetella kiittämään vaikeuksista, kärsimyksistä, vastoinkäymisistä, sairauksista.
Kun hyväksymme vaikeudet, joita emme voi muuttaa, saavutamme sisäisen rauhan ja levollisuuden. Ja taistelu on ohi. Sisäinen rauhan tila kätkee itseensä vaikeuksien voittamisen mahdollisuutta.
Sen sijaan jatkuva taisteluasenne, jollei ihminen sitä huomaa, johtaa lopulta siihen, että alamme syyttää toisia omista vaikeuksistamme. Tämä taas johtaa siihen, että asetumme vaativaan asenteeseen suhteessa toisiin ihmisiin, kanssaveljiimme. Tällaisessa tilassa elävälle ihmiselle voi käydä niinkin onnellisesti, että hän herää unestaan realistiseen todellisuuteen. Hän huomaa ja ymmärtää, että onkin itse noussut omaa korkeampaa itseään ja samalla kanssaveljiään vastaan. Onkin tullut käytyä sotaa rauhanrakentamisen sijasta omassa sielussaan ja mielessään. Älä ole pahaa vastaan -asenne onkin kääntynyt vastakohdakseen. Älä sodi, vaan rakasta kaikkia ihmisiä on sekin heittänyt kuperkeikkaa. Sydämen puhtaus ja rehellisyys ovat kärsineet tappion siinä taistelun melskeessä. Rikkoessamme ensimmäistä käskyä tulemme samalla rikkoneeksi myös neljää muuta käskyä.
Nousee mieleen Pekka Ervastin opetus käskyjen mietiskelystä: ”Jeesuksen käskyjä ei tietenkään tarvitse eikä saa yrittää toteuttaa perätysten, vaan kaikkia yhtäaikaa, kuitenkin sillä tavalla, että määrättyyn käskyyn kulloinkin kohdistetaan pääpaino.” (Jeesuksen salakoulu, s. 103.)
Väinö Lehtoselta on kysytty (Ongelmien seurassa V/39) eläinradan merkkien voitta­misesta: Miten voitamme eläinradan pienemmässä mittakaavassa? Hän kertoo vastaukses­saan, mitä horoskooppien alkamisella tarkoitetaan. Kun kosmillinen Kristus sai aurinko­kuntamme toisissa planeetoissa sellaisen otteen, joka teki mahdolliseksi Valkoisen Veljeskunnan lähettämisen maahan, alkoi karma toimia ihmiskunnassa. Planeetat alkoivat vaikuttaa ihmisten elämässä ja kosmillinen Kristus laskeutui astraalitasolle, tunnetasolle. ”Ihmisten tunne-elämä joutui Kristuksen puhdistavan vaikutuksen alaiseksi. Samalla kun ihmisten tunneluonnosta alkoi kuohua ulos kaikkea eläimellistä, samalla Valkoinen Veljeskunta neuvoineen opetti tunnekuohuja voittamaan. Sama ilmiö jatkuu edelleen.”
Tähtiasennot asettavat meille tämän ulkoisen elämän rajoitukset. Ne ovat karmallisia. Samoin meissä itsessämme ovat karmallisina voimina kaikki taipumuksemme, tottumuksemme ja tapamme. Niiden ohjaamiseen ja voittamiseen ei ole muuta keinoa kuin henkinen elämä.
Kun pyrkimys ihmisyyttä kohti on kyllin voimakas, niin siitä siirtyy voimaa eetteriruumiiseemme, jossa ovat tavat, tottumukset ja taipumukset. Silloin muuttuu jotakin alhaista paremmaksi. Näin voi voittaa horoskooppiaan eli omia huonoja ominaisuuksiaan. On turhaa kiinnittää liiaksi huomiota heikkouksiinsa. On sellainenkin luonnon laki, että ponnis­taessamme johonkin suuntaan, kasvamme myös samaan suuntaan. Kun näemme itsessämme paljon kaikenlaista pahaa ja ryhdymme taistelemaan sitä pahaa vastaan, niin tajuntamme, ajatuselämämme, askartelee aina pahan ympärillä. Silloin joudutaan päinvastaiseen tulokseen kuin on pyritty: pahuus lisääntyy taistelun kautta. Siksi uuden liiton henki opettaa: Lopettakaa taistelu ja pyrkikää tosi teossa ja täydellä voimalla ihmisyyttä kohti. Karma pitää huolen siitä, että ihminen puhdistuu.
Pekka Ervast neuvoo kirjassaan Jeesuksen salakoulu, kuinka pyrkiessämme suuttumatto­muu­teen tulemme suvaitseviksi, järkeviksi, vapaamielisiksi ja opimme ymmärtämään toisten ihmisten ajatuksia. Opimme huomaamaan, että muutkin ajattelevat ymmärrettävästi ja järkevästi. Opimme ymmärtämään toisten ihmisten, itse asiassa jokaisen ihmisen, kannalta. Kummallista, ettemme aiemmin sitä älynneet.

H. P. Blavatskyn teoksesta Salainen Oppi löytyy nimitys kultainen lanka. Tähän kultaiseen lankaan on pujotettu helminä korkeamman minän eri persoonallisuudet. Mutta kultainen lanka ei yhdistä ainoastaan ihmisen eri persoonallisuuksia, se yhdistää myös ihmisen prinsiipit. Siirtyessämme uskontojen pariin saamme kuulla, että kultainen lanka yhdistää myös uskontojen korkeamman minän heijastumat, eri uskonnot, uskontojen korkeampaan minään.
Kultaisella langalla on monia muitakin nimiä: syyruumis, aurinen muna, karmallinen atomi, täydellisyyden alkusolu, Kristuksen atomi, kuolemattomuuden piiri eli sanskriitin kielellä kaarana shariira sekä veedantafilosofian sutraatma. Kaikki nämä eri nimet ilmentävät jotain kultaisen langan erityispiirrettä. Koska siihen sisältyy ihmiselämän syvin salaisuus, on sen olemuksen täsmällinen ilmaisu vaikeaa tunnetuilla sanoilla.
Esimerkiksi karmallinen atomi kertoo sen olevan ihmisen karman varasto. Kuitenkaan sana atomi ei anna täysin oikeata kuvaa kultaisesta langasta, yhdistäähän se samassa avaruuden kohdassa sijaitsevat ajatus-, tunne- ja fyysisen perusatomin. Nimitys aurinen muna tuo jo mieleemme tilavuuden. Miten on mahdollista käyttää molempia nimityksiä kultainen lanka ja aurinen muna samasta asiasta?
H. P. Blavatsky valaisee kultaisen langan aatetta turvautumalla vertaukseen. Hän aloittaa selostuksensa kysymällä, tuntuuko kenestäkään luonnottomalta tai ”yliluonnolliselta” sikiön kasvaminen ja kehittyminen useita leivisköitä painavaksi lapseksi? Tiede on saanut selville, että ihmiselämä alkaa kahden solun yhtymisestä ja sen jälkeen tapahtuvasta monen monesta jakautumisesta. Lopulta mikroskooppisen pikkuisesta ja paljaalle silmälle näkymättömästä alusta tulee kuuden jalan pituinen mies. Kuitenkaan ei ole koskaan kunnollisesti ratkaistu kahta pulmakysymystä, nimittäin mitkä voimat työskentelevät sikiön muodostamisessa ja mikä on syynä yhtäläisyyksien, fyysisten, siveellisten ja älyllisten ”perinnölliseen siirtymiseen”. Eivätkä nämä kysymykset tule selvitetyiksi ennen kuin tiedemiehet suostuvat hyväksymään salatieteen teoriat. (Salainen Oppi I, s. 239.)
Kuten ylemmän minän eri persoonallisuudet on helminä pujotettu kultaiseen lankaan, samoin eri uskonnot ovat pujotetut uskontojen korkeamman minän kultaiseen lankaan. Teosofinen sanoma on johdatellut totuudenetsijöitä kohti uskontojen korkeampaa minää, maailmanuskontoa, jota Pekka Ervast on kutsunut myös ihmisyyden uskonnoksi ja kristosofiaksi. Pekka Ervast kirjoitti v. 1919: ”Maailmanuskonto on jo olemassa aatteena, henkisenä todellisuutena, ja teosofia paljastaa sen meidän nähtäväksemme. Kuitenkaan se ei ole uusi ja ennen kuulumaton, vaan sellainen, että jokainen vanha uskonto tuntee siinä itsensä. Se on ikäänkuin jo olevien uskontojen korkeampi minä, jonka vaillinaisia heijastuksia uskontojen alemmat minät ovat.” (Teosofian sanoma nykyajalle, s. 32.)
Uudesta henkisestä opettajasta, maailmanuskonnon eli uskontojen korkeamman minän esittäjästä puhuessaan Pekka Ervast totesi, että tämä ”paljastaa luonnollisella ja yksinkertaisella tavalla semmoista, jota minä sielussani tunsin ja tiesin, jota olin kokenut nuoruudessani ja lapsuudessani, – sanalla sanoen semmoista tietoa, jota minulla oli elämästä ja kuolemasta lapsesta lähtien.” (Ihmisyyden uskonto, 2. p., s. 155.) Vaikka Pekka Ervast ilmaisi näin selkeästi omaavansa juuri semmoista tietoa, jota maailmanuskonnon julistaja paljastaa, eivät kuulijat ymmärtäneet, että uusi opettaja oli juuri Pekka Ervast. Oli kuitenkin yksi, J. R. Hannula, joka oli tilanteen tasalla, omistipa kaikki talenttinsa tämän asian perinpohjaiseen selvittämiseen ensin itselleen, sitten kaikille kuulijoilleen ja lukijoilleen.
Uskonnot ennen Jeesus Kristusta edustavat Logosta Pyhänä Henkenä, järkenä. Kaksi vuosituhatta sitten toi Jeesus Kristus Pojan uskonnon ja meidän aikanamme on julistettu Isän uskonto. Tämä kolminaisuus on nyt esiintynyt. Blavatsky esitti ytimen vanhan liiton uskonnoista. Hänen teosofinen sanomansa muodostaa maailmanuskonnon ensimmäisen asteen. Toisena asteena siinä on Jeesus Kristuksen henkinen työ. Kolmantena asteena on Pekka Ervastin esittämä sanoma.
Palatkaamme vielä tietoon, että kultaiseen lankaan on pujotettu helminä ylemmän minän heijastamat eri persoonallisuudet. Mutta eri persoonallisuuksien muodostamat kultaisen langan helmet eivät suinkaan sisällä eri persoonallisuuksia kokonaisina. Joutuuhan jokainen meistä suorittamaan kuolinhetkellään viimeisen tuomion eli jakamaan kaikki elämänsä aikana suorittamat teot, ajattelemat ajatukset ja kokemansa tunteet kuvaannollisesti vasemmalle ja oikealle. Vasemmalle joutuvat kaikki ihmisyysihanteen vastaiset ja oikealle ikuisuusarvoiset. Kuolemanjälkeisissä puhdistustiloissa meistä karisee kaikki itsekkäisiin pyyteisiin perustunut. Henkiset opettajamme käyttävät sanoja: vikamme ja heikkoutemme palavat pois. Kuljettuaan eriasteisten kiirastulien lävitse, luovuttuaan kaikesta turhasta ihminen tulee kuolemanjälkeisellä matkallaan persoonalliseen taivastilaan. Siinä hän saa nauttia kaikesta siitä ilosta, onnesta ja autuudesta, mitä hän oli osannut elämänsä aikana kuvitella. Lopulta hän kuitenkin kyllästyy saman toistumiseen ja nukahtaa. Sitten hän herää hetkeksi ja häneen jäljelle jäänyt ikuisuusarvoinen yhtyy hänen korkeampaan minäänsä ja muodostuu kultaisen langan helmeksi.
Annikki Kumpulainen
annikki_kumpulainen_at_kolumbus_fi

Kristosofisia esitelmätilaisuuksia
syyskuussa 2007
Esitelmät alkavat klo 13

Heinola, Siltakatu 5:
30.9. Heikki Kesävuori, Uskonto, kulttuurin ydin
Joensuu, Joensuun lyseon lukio, Koskikatu 8:
23.9. Sinikka Kesävuori, Ihminen – astraalimaailman kansalainen
Kajaani, Pohjolankatu 25, alakerta:
30.9. Juha Vainio, Hyvä ja paha
Lahti, Aikuiskoulutuskeskus, Kirkkokatu 16:
23.9. Heikki Keitaanpää, Ihmiskehityksestä
Lohja, Punakaneli, Suurlohjankatu 21–23:
23.9. Kyösti Niiranen, Minuuden mysteerio
Oulu, Torikatu 45:
16.9. Sirpa Sepänvuori, Ihminen, Jumalan poika
30.9. Sinikka Kesävuori, Ihminen – astraalimaailman kansalainen
Tampere, Näsilinnankatu 38:
23.9. Sirpa Sepänvuori, Kiertotähtemme kohtalo
30.9. Jaakko Kesävuori, Elämän tarkoitusta etsimässä
Turku, Aninkaistenkatu 5 A 5:
23.9. Sinikka Savolainen, Ennustaminen, karma ja kohtalo
30.9. Pekka Okko, Yhteistyö
Varkaus, Petäikönkatu 29:
30.9. Sinikka Savolainen, Tulkoon Sinun valtakuntasi

Turussa, Aninkaistenkatu 5 A 5

Sunnuntaina 2007.06.10 klo 13.00
ja
Sunnuntaina 2007.08.19 klo 13.00