Kristosofisia esitelmiä maaliskuussa 2010

Esitelmät alkavat klo 13

Heinola, Siltakatu 5:
21.3. Pirkko Wiggenhauser, Uudestisyntyneen suomalaisuuden tie

Helsinki, Kulmakatu 5 B 15:
7.3. Kyösti Niiranen, Uuden liiton magiaa
14.3 Raija Kiiski, Kansallisuusaate ja ihmisyys
21.3. Kirjaesittely
28.3. Pekka Okko, Suomen tehtävä

Imatra, Sininen talo:
28.3. Sinikka Savolainen, Joka pois ottaa maailman synnin

Jyväskylä, Kauppakatu 5, piharakennus:
21.3. Tapani Pentsinen, Uusi luonnonvoima

Kajaani, Pohjolankatu 25, alakerta:
28.3. Juha Vainio, Ihmisen tie

Kesälahti, Lamminpääntie 2 (la klo 19):
6.3. Sinikka Kesävuori, Buddhi – veljesrakkauden prinsiippi

Kuopio, Minna Canthin katu 52–54:
7.3. Anneli Vasala, Henkisesti kehittyvä ihminen

Lahti, Aikuiskoulutuskeskus, Kirkkokatu 16:
7.3. Raija Kiiski, Kansallisuusaate ja ihmisyys
14.3. Pekka Okko, Suomen tehtävä

Lohja, Punakaneli, Suurlohjankatu 21–23:
14.3. Juha Vainio, Ihmisen tie

Oulu, Torikatu 45:
7.3. Jaakko Kesävuori, Ihminen ajattelijana

Savonlinna, Taidelukion auditorio, Sotilaspojankatu 3:
7.3. Sinikka Kesävuori, Buddhi – veljesrakkauden prinsiippi

Tampere, Näsilinnankatu 38:
7.3. Timo Eränkö, Stefanus ja Paavali
21.3. Kyösti Niiranen, Uuden liiton magiaa

Turku, Aninkaistenkatu 5 A 5:
7.3. Pekka Okko, Suomen tehtävä
14.3. Katri Sorsa, Näkymiä Suomen kansan menneisyydestä ja tulevaisuudesta
21.3. Anneli Vasala, Henkisesti kehittyvä ihminen
28.3. Kirjaesittely

Varkaus, Petäikönkatu 29:
21.3. Jaakko Kesävuori, Ihminen ajattelijana

Muutokset ja lisäykset ovat mahdollisia.
Kristosofista kirjallisuutta myydään esitelmien yhteydessä.

Kategoriat: Ajankohtaista | Kommentit pois päältä artikkelissa Kristosofisia esitelmiä maaliskuussa 2010

Pohjolan valkoinen valtakunta: Väinö Lehtonen

”Suuri seikkailu”-kirjan seitsemännen luvun motoksi Pekka Ervast asetti lauseen: ”Olettehan kuullut puhuttavan Pohjolan valkoisesta valtakunnasta?” Samassa luvussa P. E. asettaa professori Batoryn suuhun sanat: ”Olettehan kuullut puhuttavan Pohjolan valkoisesta valtakunnasta, jossa todellinen kristinusko saa tyyssijan ja joka tulee olemaan Euroopan ja koko kristikunnan apuna ja pelastuksena? Sen valtakunnan peruskivi on laskettava.” Tämä lause sisältää ”Suuri seikkailu”
-kirjan ytimen, ja koska mainittu kirja on Pekka Ervastin joutsenlaulu, niin tuo lause sisältää myös P. E:n koko elämäntyön ytimen, sen, että Pohjolassa julistetaan uusi uskonto, josta muodostuu uusi sivistys ja se sivistys luo uuden valtakunnan, jota nimitetään Pohjolan valkoiseksi valtakunnaksi.
Pekka Ervast kiteytti tässä viimeisessä omakätisesti kirjoittamassaan kirjassa sen perusajatuksen – jota hän vuosikymmenien kuluessa yhä uudelleen oli tuonut esiin – että uusi uskonto on syntymässä ja että se julistetaan Suomessa. Aikakauslehdessään hän tuon tuostakin esittää siihen tähtääviä ennustuksia, ja siihen hän antaa viittauksia myös kirjoissaan. Jo niin varhain kuin v. 1903 hän sai varmuuden elämäntyönsä keskittymisestä Pohjolaan. Hän kertoo siitä vuoden 1922 Ruusu-Risti-aikakauslehden toukokuun numerossa luvussa ”Muistoja menneiltä vuosilta”. Pekka Ervast kertoo siinä tutustumisestaan kreivitär Constance Wachtmeister’iin, Helena Blavatskyn suojelijaan ja auttajaan. Kertomuksesta selviää, että kreivitär tahtoi tavata Mestarin ja Blavatskyn nimenomaisesta toivomuksesta Pekka Ervastin ja että kreivittärellä oli tuotavana kaksi tärkeää sanomaa hänelle: Pekka Ervastin ei pidä sekaantua politiikkaan ja Suomesta tulee valo.
– –
Pohjolan valkoinen valtakunta on vielä unelma, joka odottaa toteutumistaan. Mutta se on kirjoitettuna jumalien aikakirjoihin, joista sen aikoinaan luki Nostradamuskin. Ne aikakirjat eivät ole riippuvaisia päivänpolitiikan tuulenpuuskista, eivät tieteitten saavutuksista eivätkä taiteitten hetkellisistä suuntauksista, jotka ovat kuin poreilua vesilasissa. Ne aikakirjat perustuvat siihen, että tämä maapallo ja sen ihmiskunta on lähtemässä kirkastuksen tielle. Portti sille tielle avattiin, kun Logos-Temppeli avattiin suomalaisella kummulla, kun täällä muinais-egyptiläiset mysteriot uudestisyntyneinä jälleensyntyivät. Sen Temppelin viisaus odottaa toteuttajiaan, alussa ainakin henkisiä valiojoukkoja, mutta myöhemmin yhtenäistä valtiota tai valtioitten yhtymää. Tiennäyttäjinä ne kulkevat muun ihmiskunnan edellä ja valmistautuvat antamaan uuden uskonnon ja uuden sivistyksen kuudennelle juurirodulle, joka aikanaan syntyy ja kasvaa uudella mantereella.
Vaeltajan viesti II, s. 273–274 ja 277.

Kategoriat: Luokittelemattomat | Kommentit pois päältä artikkelissa Pohjolan valkoinen valtakunta: Väinö Lehtonen

Kristosofisia esitelmiä helmikuussa 2010

Esitelmät alkavat klo 13

Heinola, Siltakatu 5:
7.2. Raija Kiiski, Kansallisuusaate ja ihmisyys
28.2. Anneli Vasala, Henkisesti kehittyvä ihminen

Helsinki, Kulmakatu 5 B 15:
7.2. Jouko Sorvali, Veljeys ja henkiset virtaukset
14.2. Aseettomuus kristosofisessa kirjallisuudessa – yleisötilaisuus
21.2. Sirpa Sepänvuori, Lapsi – lahja taivaasta
28.2. Yleisötilaisuus: Kalevala-aiheista ohjelmaa

Imatra, Sininen talo:
21.2. Jaakko Kesävuori, Ihminen ajattelijana

Jyväskylä, Kauppakatu 5, piharakennus:
28.2. Juha Vainio, Ihmisen tie

Kajaani, Pohjolankatu 25, alakerta:
14.2. Sirpa Sepänvuori, Lapsi – lahja taivaasta

Karjaa, Nils Grabbenkatu 4:
7.2. Timo Eränkö, Stefanus ja Paavali

Kesälahti, Lamminpääntie 2 (la klo 19):
6.2. Anja Kesävuori, Lankeemuksesta ja lunastuksesta

Kuopio, Minna Canthin katu 52–54:
7.2. Sirpa Sepänvuori, Lapsi – lahja taivaasta

Lahti, Aikuiskoulutuskeskus, Kirkkokatu 16:
7.2. Jaakko Kesävuori, Ihminen ajattelijana
14.2. Pirkko Wiggenhauser, Uudestisyntyneen suomalaisuuden tie

Lohja, Punakaneli, Suurlohjankatu 21–23:
21.2. Pekka Okko, Suomen tehtävä

Oulu, Torikatu 45:
21.2. Kyösti Niiranen, Elämä jälleensyntymisen ja karman näkökulmasta

Pori, Otsola, Juhana Herttuankatu 16:
7.2. Juha Vainio, Ihmisen tie

Savonlinna, Taidelukion auditorio, Sotilaspojankatu 3:
14.2. Sinikka Savolainen, Joka pois ottaa maailman synnin

Tampere, Näsilinnankatu 38:
21.2. Katri Sorsa, Suomen kansan menneisyydestä ja tulevaisuudesta
28.2. Sinikka Savolainen, Graal

Turku, Aninkaistenkatu 5 A 5:
7.2. Seija Luukkanen, Kristus, vapahtajamme
21.2. Hilkka Lampinen, Myötätunto ja sisäinen sopusointu
28.2. Kyösti Niiranen, Kulmakivi

Muutokset ja lisäykset ovat mahdollisia.
Kristosofista kirjallisuutta myydään esitelmien yhteydessä.

Kategoriat: Luokittelemattomat | Kommentit pois päältä artikkelissa Kristosofisia esitelmiä helmikuussa 2010

Kristosofi-lehti Tammikuu 2010: Toimittajalta

Lukiessani H. P. Blavatskyn teoksia ja ihmetellessäni niihin sisältyvän tiedon paljoutta on mieleeni noussut kysymyksiä: Oliko hän selvillä, että hänen Mestariensa avulla suorittaakseen ottamansa tehtävä oli ihmiskunnan historian käänteentekevimmän vaiheen valmistusta? Tiesikö hän meidän päivinämme julistetun Ihmisyysuskonnon, kristosofian keskeisimmistä tapahtumista, kuten kosmisen Kristuksen asteettaisesta lähestymisestä? Aavistiko hän tulevan Opettajan henkistä ja okkulttista suuruutta ja merkittävyyttä? Entä oliko hän selvillä tuomiokauden alkamisesta? Näkikö hän, että Suomeen oli suunniteltu luotavaksi uusi mysteerio-opisto, jonne maailman kaikilta kulmilta saapuisi totuudenetsijöitä?
Käsittelen ensin Kristus-kysymystä. Ei Jeesus Nasaretilaisen henkinen asema ollut H. P. Blavatskya edeltäneille läheteille Kristian Rosenkreuz’ille eikä Saint Germain’ille tuntematon. H. P. B. tunsi myös näiden lähettiläiden vakaumuksen heitä koskevista artikkeleistaan päätellen. Valottaessaan Rosenkreuzin menneisyyttä Pekka Ervast paljastaa samalla tämän kristinuskon todelliseksi asiantuntijaksi. Pekka Ervast viittaa ensin tietolähteeseensä kirjoittaen: ”Mutta asiallisempi traditio sanoo”. Tämän jälkeen hän mainitsee jälleensyntymäketjun: Kain, Jubal, Tubal-Kain, Hiram Abif ja jatkaa: ”Ja Hiram Abif syntyi sitten myöhemmin Latsaruksena, sinä Latsaruksena, jonka Jeesus herätti kuolleista ja joka siis toiselta kannalta oli apostoli Johannes. Kainista, Hiram Abifista tuli Johannes, ja apostoli Johannes syntyi myöhemmin Rosenkreutsinä, sinä suurena mestarina, joka on äärettömän lähellä Jeesusta Kristusta ja joka on kaikkien okkultisten ja mystillisten järjestöjen takana Europassa.” (Esitelmä Kain, 15.11.1931.)
H. P. Blavatsky puolestaan mainitsee, että 1700-luvun lähettiläällä Saint Germain’illa oli lukuisia vihamiehiä, eikä niin ollen sovi ihmetellä, jos kaikkia hänestä keksittyjä huhuja nyttemmin pidetään hänen omina tunnustuksinaan. Tällaisista ”tunnustuksista” Blavatsky mainitsee muutamia, nimittäin sen, että hän sanoi olevansa yli viisisataa vuotta vanha ja olleensa persoonallinen tuttava ”Vapahtajan ja hänen kahdentoista apostolinsa kanssa”. Blavatsky kirjoittaa: ”Jos hän sanoi ’syntyneensä Kaldeassa’ ja väitti ’tuntevansa egyptiläisten maagikkojen ja viisaiden salaisuudet’, hän ehkä puhui totta silti väittämättä mitään yliluonnollista. On olemassa Vihityitä, eikä edes korkeimpia, jotka ovat tilaisuudessa muistamaan enemmän kuin yhtä entistä elämäänsä. Mutta meillä on hyvää syytä tietääksemme, ettei St. Germain koskaan voinut väittää olleensa Vapahtajan ’persoonallinen tuttava’.” (The Teosophical Glossary’sta suom. P. E., Valon Airut, s. 361.)
Ei ole vaikea päätellä, kenestä 2000 vuotta sitten eläneestä voimakkaasta kristinuskon levittäjästä Blavatsky puhuu.
Kun Jeesus Nasaretilaisen henkinen asema oli näin hyvin tiedossa, miksi sitten sekä Morya että Koot Hoomi, kuten heidän opetuslapsensa H. P. Blavatskykin, kuitenkin nimittivät Buddhaksi korkeinta persoonallisuutta, mitä heidän mielestään oli maan päällä ollut? Pekka Ervast sanoo pohtineensa ja tutkineensa tätä kysymystä vuosikymmenien ajan ja tulleensa siihen johtopäätökseen, että H. P. Blavatsky sekä tiesi että oli tietämättä. Pekka Ervast selittää: ”Kuvitelkaamme, että H. P. B. olisi tullut länsimaille ja sanonut suoraan: Jeesus Kristus on todella Vapahtaja, tämän maapallon sisäinen henki, Kristus jokaisessa, mystillinen Kristus jokaisessa, kosmillinen Kristus, joka meidät pelastaa! Hän ei olisi saanut silloin mitään aikaan. Kirkot olisivat heti iskeneet siihen ja ihastuneet: tietysti kosmillinen Kristus on meidän vapahtajamme ja mystillisestä Kristuksesta olemme aina puhuneet! Semmoinen sanoma ei olisi herättänyt ihmisiä. Kaikki olisivat nukkuneet rauhassa: meidän Kristuksemmehan se on, ja voi vanhoja uskontoja, minkälaisessa pimeydessä ihmiset niissä vielä elävät! Eikä kukaan ihminen olisi etsinyt Kristusta.” (Tietäjän Aarteisto, s. 111.)
H. P. B. nimenomaan herätteli ihmisiä ajattelemaan. Niinpä hän toi avuksemme vanhan itämaisen viisauden, jotta sen kautta Jeesus Nasaretilaisen opetukset selviäisivät meille. Kristosofiassa viitataan usein Blavatskyn lausuntoihin. Kirjassaan Teosofian avain hän nimittää sotarukouksia mustaksi magiaksi, huomauttaa Jeesuksen kehottaneen rakastamaan vihollisia ja tekemään niille hyvää, jotka meitä vainoavat. Hän sanoo Vuorisaarnan noudattamisen olevan kristityn tunnusmerkki: Jos te olisitte kristittyjä, te noudattaisitte Vuosisaarnan sanoja. Edelleen hän puhuu kosmisesta Kristuksesta eli Aalajasta, maailman sielusta. Ihmetellessämme, että hän sanoi Buddhan olevan ihmisistä ensimmäinen ja korkein, saamme Pekka Ervastilta selvennystä tähän: ”Ja miksemme myöntäisi, että sekin on totta. Jollemme osaa koko olemuksellamme tuntea, aistia ja vaistota, kuinka suuri ja taivaallinen olento on semmoinen kuin Buddha, joka vielä tänäpäivänä on useimpien ihmissielujen vapahtaja, satojen miljoonien kannattajiensa ainoa tie ja turva,  jos me kristillisessä ylpeydessämme katselemme sivusta ja syrjäkulmin semmoista ihmistä kuin Buddha oli, emme voi koskaan nähdä Jeesus Kristusta! Emme voi nähdä, missä Jeesus Kristus on korkeampi, jollemme näe Buddhan korkeutta. (Tietäjän aarteisto, s. 112.)
H. P. B. oli aikamme kosmis-henkisen voimavuodatuksen alustava vastaanottaja. Pekka Ervastin kirjasta Ihmisyyden uskonto saamme hyvän ja keskitetyn kuvauksen siitä.
H. P. B. aloitti Valkoisen Veljeskunnan lähettämänä teosofisen sanoman julistamisen 1875. Pekka Ervast toteaa heti voimavuodatusta koskevan selostuksensa alussa: ”Kun teosofisen liikkeen henkeen perehtyneinä ja asiasta tietoisina katselemme tapahtumaa 50 vuotta sitten, näemme siinä kosmillisten voimien purkautumista.” Mutta H. P. B:n työ ei rajoittunut vain maapallon veljeskuntaan. ”Koko maailmankaikkeus on suuri yhtenäinen kosmos, ja sentähden tämänkin maapallon Valkoinen Veljeskunta ottaa vastaan milloin vaikutelmia ja inspiratsioneja, milloin käskyjä muualta. Se on yhteydessä ennen kaikkea aurinkokuntamme aurinkokeskuksen kanssa.” Ihmiskunnallemme tarjottu apu ei rajoittunut edes aurinkokuntaame. Tätä selventää lainaus: ”Eikä meidän aurinkokuntamme ole yksin maailmassa, satojen sisarkuntien kanssa se kiertää ja tottelee jotakin korkeampaa keskusaurinkoa, jota voimme nimittää Siriukseksi,  ja ottaa vastaan siltä neuvoja ja käskyjä. Ja mitä on Siriuksen takana, emme tiedä.” (Ihmisyyden uskonto, 2. p., s. 171, 172.)
Mutta jatkakaamme voimavuodatuksen kuvauksen tutkimusta. ”Niinpä siis kosmillinen henkinen vuodatus, joka Siriuksesta tuli aurinkoomme, lähti auringosta Valkoisen Looshin kautta maapalloon. Vuodatus, joka alkoi korkealla henkisessä maailmassa, saavutti maapallon ensin henkisessä muodossa, korkealla näkymättömässä maailmassa, ja laskeutui sitten vähitellen alas. ”Tänne se ei kuitenkaan pääse sellaisena kuin sen pitää tulla, ellei ole vastaanottajaa, ihmistä, joka uhrautuu astiaksi vastaanottamaan henkistä mannaa. Vastaanottaja löytyi, madame Blavatsky antoi taivaallisen vuodatuksen virrata kauttaan ymmärrettävässä ajatusmuodossa.
Pekka Ervastin Jordankastekokemus 13.10.1896 oli voimavuodatuksen täyttymys ja huippu. Sen sisältö vuodattautui hänen kirjoihinsa ja opetuksiinsa. Näin ovet avautuivat 1900-luvulla uudelle uskonnolle. Kolmannessa vaiheessa vuodatus saavutti fyysisen tason voimana, uutena luonnonvoimana. Huomatkaamme, miten täsmällisen ajan Pekka Ervast antaa tälle tapahtumalle. Hän kirjoittaa: ”Niinpä tänä vuonna 1926 kevättasauspäivästä lähtien on taivaallinen vuodatus nähtävästi alkanut vaikuttaa luonnossa.” (Ihmisyyden uskonto, 2. p., s. 173.) Saamme tietää, että auringosta tulleen eetterivoiman vuoksi suuri levottomuus vallitsi pallomme fyysisessä elämässä, ollen huipussaan v. 1928. Sen jälkeen luonto alkoi tasaantua.
Pekka Ervast määrittelee uuden uskonpuhdistuksen alkamisajaksi juuri sen ajan, jolloin uusi luonnonvoima alkoi vaikuttaa luonnossa.
Annikki Kumpulainen
annikki_kumpulainen_at_kolumbus_fi

Kategoriat: Luokittelemattomat | Kommentit pois päältä artikkelissa Kristosofi-lehti Tammikuu 2010: Toimittajalta

Väinö Lehtonen: Mitä on kristosofia Referointia, luku 3; Juha Vainio

Kolmas luku on saanut nimen Graalin taru. Tuo legenda toimii runkona, kun Lehtonen selvittää kolmea viisikkoa. Ensimmäinen viisikko on Pekka Ervastin kirjasta Christosophian peruskysymyksiä II. Siinä esitellään ehtoollisen viisi merkitystä: eksoteerinen, esoteerinen, maaginen, mystinen ja okkulttinen. Toinen viisikko on Ervastin kirjasta Kadonnut sana. Siinä totuudenetsijä etenee puutarhan portista puutarhaan, sitten esikartanoon, Temppeliin ja sisällä olevaan Pyhäkköön. Kolmas selventävä viisikko tulee Isä Meidän -rukouksesta. Lehtonen yhdistää nämä kolme viisikkoa. Nuo kaikki kolme kuvaavat Jumalan etsintää ja löytämistä. Totuudenetsijän kiintopiste on siirtynyt Vuorisaarnan moraaliin. Hän etsii valoa ja löytää sitä. Avuksi tulee Isä meidän -rukouksen ensimmäinen kohta, jossa pyhitetään Isän nimi. Se on tehtävä puutarhan portilla. Pyhitys on sitä, että sodan jumala saa mennä, sillä todellinen kristinusko alkaa aseettomuudesta. Nimi merkitsee laatua, ja sen Jumalan laatu, josta Jeesus ja Pekka Ervast opettavat, tulee esille Vuorisaarnan käskyissä.
Ehtoollinen muuttuu esoteeriseksi, kun etsijä siirtyy puutarhan portilta puutarhaan. Minuus annetaan Mestarille, ja ravinnon laatu voimistuu, ehtoollinen muuttuu esoteeriseksi. Vuorisaarnajohtoinen elämä kasvaa myös henkisessä ryhmässä. Tähän kohtaan kuuluvat rukouksen sanat: Tulkoon valtakuntasi, tapahtukoon tahtosi niin maassa kuin taivaissa. Puutarhassa Vuorisaarnan Mestarin tahto on saava valtaa itsekeskeisyytemme yli.
Esikartanossa tullaan tuntemaan Kristus. Henkinen ravinto, ehtoollinen ja henkisen ryhmän työ saavat maagisen sisällön, koska niissä on mukana Mestarin voima. Henkinen ryhmä saa oma-aloitteisesti jotakin aikaan. Rukouksen yliaistillisen leivän pyytäminen tarkoittaa Pekka Ervastin opetusten mukaan, että pyydetään kokemuksia, jotka muistuttavat meidän olevan henkiolentoja ja Isämme lapsia. Esikartanossa olijat pyytävät vapautumista karmallisista veloistaan, että karma purkautuisi nopeammin. Myös vastustavat voimat heräävät. Ryhmä herättää huomiota. Siinä punnitaan vakaumuksen todellisuus. Kallioperusta on löydettävä Vuorisaarnasta. Maagillista ehtoollista nauttinut yksilö tai ryhmä kolkuttaa Temppelin porttia.
Temppelissä opitaan suurta rakkauden läksyä. Sen olemus on anteeksiannossa. Asiaan kuuluva rukouksen kohta kuuluu: ”Anna meille anteeksi meidän velkamme, niin kuin mekin annamme niille, jotka rikkovat meitä vastaan.” Meidän velkamme on sitä, ettemme ole yrittäneet kaikkeamme hyvyydessä ja inhimillisyydessä. Antaessamme anteeksi saamme tuntea temppelitunnelmaa. Siinä onnessa saamme anteeksi Jumalalta ja edistymme rakkauden taidossa.
Henkinen ravinto syvenee mystilliseksi ehtoolliseksi. Jeesus tai joku hänen enkeleistään antaa liian runnellulle etsijälle mystillisen maljan elämän vettä. Toiset eivät siitä tiedä. Lehtonen sanoo saatettavan ymmärtää, että ”jos henkinen ryhmä on muodostunut Temppeliksi ja elää korkeammassa yhteistajunnassa, saattaa se tuntea yhteistä riemua, tuskaa, vaikeutta yhteisen työn takia, ja siis myöskin kokea yhteistä ehtoollista erittäin suuren ponnistuksen päätyttyä.” Temppeli on turvapaikka. Siellä kukaan ei syytä toista.
Pekka Ervastin opetuksen mukaan Graal-Temppelissä etsijää kohtaa elämän syvin salaisuus. Salaisuuden laatua voimme jotenkin aavistaa, kun tutkimme Pekka Ervastin omia opetuksia. Hän liittää ehtoollisen okkulttisen merkityksen Graalin taruun. Luciferin kruunusta pudonnut jalokivi on meidän korkeampi minämme. Se on omalla tasollaan kaunis – sanoisimmeko – täydellinen, toteaa Väinö Lehtonen ja jatkaa: ”elämän tarkoituksen kannalta se on kuitenkin kaaos eikä kosmos”. Kun kerrotaan, että jalokivestä pitää tulla malja, graal-malja Kristuksen elämälle ja voimalle, se tarkoittaa jalokiven muuttumista tekijäksi maailmankaikkeudessa eli kehittyvien tajuntojen tulemista tekijöiksi, luojiksi.
Pekka Ervast antaa aavistuksen ihmiselämän syvimmästä salaisuudesta: pitää oppia tekemään samaa työtä, mitä ihmiskunnan suurimmat ovat tehneet. Sitä tekivät Buddha, Jeesus, Pekka Ervast ja J. R. Hannula.
Pyhäkkö on myös uhrikivi, jota on lähestyttävä voimakkaana hartaudessa. Se odottaa uhrautumista kokonaan henkiseen työhön. Siksi rukouksen viimeinen jakso pyytää: ”Älä johda meitä kiusaukseen valitsemaan kahden välillä, joista kumpainenkin on mielestämme hyvä, vaan päästä meitä siitä pahasta, mikä on meissä itsessämme.” Pitää varoa maailman tarjoamia hyvyyksiä. Muuta hyvää ei ole kuin Jumala, eikä muuta todellista pahaa kuin se, joka on itsessämme, oma paha tahtomme. Temppelin Pyhäkkö on suuri uhrikivi, mutta samalla alttari, jolla ”nautitaan henkistä ruokaa, ehtoollista sanan okkultisessa merkityksessä siten, että oma sisäinen jalokivemme, korkeampi minämme tulee vedetyksi Mestarin seuraamisen ja Hänen rinnallaan ja opastuksellaan tehdyn henkisen työn avulla päivätajunnan piiriin. Näin tehden korkeampi minä muuttuu maljaksi ja täyttyy Kristuselämällä ja tästä maljasta työntekijä saa aina ammennettavaa toisille jakaakseen.”
Kirjan lopussa Lehtonen kaivaa esille toisenkin merkityksen kyseiselle jalokivelle. Valtaan liittyvä kunnia, kunnioitus oli näihin asti lohikäärmeellä, se kantoi kruunun jalokiveä. Nyt sen kruunussa ei ole enää jalokiveä, sotasankaruuden kunniaa. Tämä näkyy ulkoisessakin elämässä siten, että kun jotkut suurvallat ovat hyökänneet vähäisten kansojen kimppuun, useimmat maailman kansat ovat esittäneet siveellisen vastalauseensa. Tapahtunut muutos johtuu siitä, että itämaisen ennustuksen Viisauden Jalokivi on suvainnut ruumistua. ”Kunnian jalokivi ei ole enää murhan hengellä, se on nyt sen suuren Kuninkaan kruunussa, jonka toimesta on alkanut uusi uskonto.” Sen varsinainen julistaja oli Pekka Ervast. Hän se puhui aurinkokuntaamme tulleesta voimien purkautumasta, joka planeetallamme muuttui uudeksi luonnonvoimaksi, mannasateeksi. Ihmiskunta on joutunut tekemisiin uuden henkisen ravinnon kanssa, joka kasvattaa meitä ihmisyyteen. Meidän tulee vain asettua tuon voiman kanssa sopusointuun. Lehtonen lopettaa: ”Toisin sanoen: myötätunto alkanutta elämänymmärrystä kohtaan tekee meidät osallisiksi uuden voiman antamasta avusta.”

Kategoriat: Luokittelemattomat | Kommentit pois päältä artikkelissa Väinö Lehtonen: Mitä on kristosofia Referointia, luku 3; Juha Vainio

Kristosofisia esitelmiä tammikuussa 2010

Esitelmät alkavat klo 13

Heinola, Siltakatu 5:
10.1. Sinikka Savolainen, Tietäjät itäiseltä maalta
24.1. Sinikka Kesävuori, Buddhi – veljesrakkauden prinsiippi

Helsinki, Kulmakatu 5 B 15:
10.1. Heikki Kesävuori, Ihmisen kehityksestä
17.1. Hilkka Lampinen, Myötätunto ja sisäinen sopusointu
24.1. Pirkko Wiggenhauser, Uudestisyntyneen suomalaisuuden tie
31.1. Sinikka Savolainen, Joka pois ottaa maailman synnin

Imatra, Sininen talo:
31.1. Sinikka Kesävuori, Buddhi – veljesrakkauden prinsiippi

Jyväskylä, Kauppakatu 5, piharakennus:
10.1. Katri Sorsa, Näkymiä Suomen kansan menneisyydestä ja tulevaisuudesta

Kuopio, Minna Canthin katu 52–54:
24.1. Kyösti Niiranen, Kulmakivi

Lahti, Aikuiskoulutuskeskus, Kirkkokatu 16:
10.1. Timo Eränkö, Stefanus ja Paavali
17.1. Jouko Sorvali, ”Veljeys ja henkiset virtaukset”
31.1. Anneli Vasala, Henkisesti kehittyvä ihminen

Lohja, Punakaneli, Suurlohjankatu 21–23:
24.1. Jaakko Kesävuori, Ihminen ajattelijana

Oulu, Torikatu 45:
31.1. Katri Sorsa, Näkymiä Suomen kansan menneisyydestä ja tulevaisuudesta

Pori, Otsola, Juhana Herttuankatu 16:
31.1. Tapani Pentsinen, Uusi luonnonvoima

Savonlinna, Taidelukion auditorio, Sotilaspojankatu 3:
10.1. Tapani Pentsinen, Uusi luonnonvoima

Tampere, Näsilinnankatu 38:
10.1. Sinikka Kesävuori, Buddhi – veljesrakkauden prinsiippi
17.1. Lauri Hämäläinen, Opetuslapsi nimeltä Johannes
24.1. Pekka Okko, Suomen tehtävä
31.1. Heikki Kesävuori, Ihmisen kehityksestä

Turku, Aninkaistenkatu 5 A 5:
10.1. Jaakko Kesävuori, Ihminen ajattelijana
24.1. Sirpa Sepänvuori, Lapsi – lahja taivaasta
31.1. Pirkko Wiggenhauser, Uudestisyntyneen suomalaisuuden tie

Varkaus, Petäikönkatu 29:
10.1. Juha Vainio, Ihmisen tie
17.1. Tapani Pentsinen, Uusi luonnonvoima

Muutokset ja lisäykset ovat mahdollisia.
Kristosofista kirjallisuutta myydään esitelmien yhteydessä.

Kategoriat: Ajankohtaista | Kommentit pois päältä artikkelissa Kristosofisia esitelmiä tammikuussa 2010

Kristosofi-lehti Joulukuu 2009: Toimittajalta

Näin Talvipäivän seisauksen aikoina, kun päivät lyhenevät, odotamme luonnollisesti pimeyden väistyvän ja valon valtaavan vuorokaudesta yhä suuremman ja suuremman osan. Talvipäivän seisaukseen on liitetty myös kristinuskon julistajan Jeesus Nasaretilaisen syntymä, vaikka todellisuudessa ei tiedetä minä vuoden päivänä Jeesus syntyi maailmaan. Kuitenkin paavi Julius I määräsi, että Jeesuksen syntymäjuhlaa eli joulua on aina vietettävä 25. päivänä joulukuuta. Tämä ajankohta valittiin siksi, että silloin pakanat juhlivat vuosittain auringon syntyä. Täten kristityt saattoivat keskittyä kaikessa rauhassa omaan juhlaansa.
Mutta olipa Jeesuksen todellinen syntymäaika mikä tahansa, niin hänen elämäntyönsä merkittävyyteen meidän sopii syventyä. Antoihan hän koko ihmiskunnalle aivan uuden elämänymmärryksen. Kun vanhan liiton eli ennen Jeesusta vallinneissa uskonnoissa sota oli hyväksytty, jopa ihannoitu, niin Jeesuksen esittämä elämänymmärrys perustui rakkauteen ja pahan vastustamattomuuteen. Jeesus itse eli, kuten opetti. Hän ei luopunut opistaan vainottunakaan eikä teloituskuoleman uhatessa.
Luonnollisesti Jeesus oli erikoinen ihminen jo syntyessään, mutta hänen erikoisuutensa, hänen rakkauskykynsä, oli seurausta peräänantamattomasta pyrkimyksestä kehittyä rakkauden taidossa.
Pekka Ervast on valaissut monissa kirjoissaan Jeesuksen elämää ja historiaa. Jeesuksen vanhemmat Maria ja Josef olivat niin kehittyneitä, että he pystyivät antamaan Jeesukselle hänen syntyessään Palestiinaan aivan puhtaan fyysisen käyttövälineen. Jeesus itse oli käynyt aikaisemmassa historiassaan lävitse jo monia henkisen tien etappeja eli vihkimyksiä. Kerrotaan, että ihmiskuntamme asuttaessa kolmannen juurirodun aikana Lemurian manteretta hän osallistui näkymättömässä maailmassa silloisen kehitystä johtavien mestarien muodostaman veljeskunnan kokouksiin ja että jo siltä ajalta on peräisin hänen luja päätöksensä auttaa Telluksemme asukkaita astumaan Jumalan ajatteleman ihmistäydellisyyskuvan toteuttamisen tielle.
Palestiinassa Jeesus löysi ympärilleen hänen sanomaansa ymmärtäviä opetuslapsia, jotka sitten sekä levittivät hänen oppiaan että pitivät muodostamissaan seurakunnissa hänen opetuksiaan suuressa arvossa. Mutta heidän lisäkseen oli vielä Stefanus ja Paavali, joista kumpikaan ei ollut Jeesuksen opetuslapsi. Stefanus oli kuitenkin kuullut ainakin kerran Jeesuksen puhuvan. Puhe oli niin uutta ja niin Stefanuksen sisimpään vetoavaa, ettei hän voinut unohtaa sitä. Pohdinta ja samanaikaisesti tapahtunut juutalaisten pyhien kirjojen tutkiminen johtivat selvään oivallukseen: nyt oli toteutunut profeettain ennustus, oli alkanut uusi aika.
Stefanus oli myös niin ”vanha sielu” eli henkistä tietä pitkälle kulkenut, että hän olisi kyennyt Pekka Ervastin mukaan valaisemaan ja selvittämään Jeesus Nasarealaisen henkisen ja okkulttisen aseman. Se jopa olisi ollut hänen dharmallinen tehtävänsä, mutta toisin kävi. Ihmiskunnan keskeneräisyys ja papiston kateellisuudesta johtunut juonittelu johtivat Stefanuksen kivittämiseen.
Apostoli Paavali sai sentään tehdä voimakasta kristinuskon levittämistyötään muutaman vuosikymmenen ajan. Mutta helppoa ei hänenkään elämänsä ollut. Hän sai elää jatkuvasti vainottuna.
Nyt on kulunut pari vuosituhatta näistä tapahtumista. Jälleen on julistettu uusi uskonto, Jeesus Nasaretilaisen antamaa syvempi. Syvyys ilmenee mm. pahan vastustamattomuuden tulkinnassa. Jeesus käsitteli toisen ihmisen ja toisten ihmisten taholta tullutta pahaa. Uuden uskonnon julistaja ja keskushenkilö Pekka Ervast valaisee myös ihmisen omasta sisimmästä nousevaa. Jeesus ei kirjoittanut itse mitään. Nyt meillä on Pekka Ervastilta julkaistuja kirjoja ja kokoomateoksia runsaasti yli 100, joista 77 on hänen itsensä painokuntoon saattamia.
Henkinen tie on nyt viitoitettu mitä huolellisimmin ja samalla yksityiskohtaisimmin. Lisäksi meillä on paljon Pekka Ervastin henkisiä saavutuksia valaisevaa tietoa, josta saamme kiittää ennen kaikkea J. R. Hannulaa.
Voimme todeta, että kaikkiin aikamme polttaviin pulmiin on löydettävissä ratkaisut. Pulmiin ratkaisuineen voimme tutustua mm. J. R. Hannulan Kysymyksiä ja vastauksia -kirja­sarjan opastuksella. Pätevät vastaukset kykenee antamaan Väinö Lehtosen sanojen mukaan ainoastaan ihminen, joka osaa ammentaa viisautensa sieltä, mistä uskonnotkin ovat kotoisin. Nämä sanansa hän kohdisti J. R. Hannulalle puhuessaan Hannulan uskonnollisesta reformaatiosta, uuteen uskontoon kuuluvasta selventävästä lisästä.
Annikki Kumpulainen
annikki_kumpulainen_at_kolumbus_fi

Kategoriat: Ajankohtaista, Kirjoituksia | Kommentit pois päältä artikkelissa Kristosofi-lehti Joulukuu 2009: Toimittajalta

Kristosofi-lehti 9 Marraskuu 2009: Toimittajalta

Uskontojen tehtävä on kertoa, miten meidän ihmisten on elettävä täällä maan päällä. Toisin sanoen uskonnoilta saamme moraaliohjeet, joita meidän tulisi noudattaa. Moraaliohjeita toteuttamalla ihminen etenee tiellä, joka johtaa Jumalan tuntemiseen. Jumalan tuntemiseen johtava tie on kuitenkin niin vaikeakulkuinen, että sillä vaeltaminen jatkuu elämästä toiseen.
Jumalan löytämistä vaikeuttavat, jopa suorastaan estävät monet asiat. Eräs niistä on väärä käsityksemme Jumalasta. Voimme pitää Jumalaa tavanomaisen ihmisen kaltaisena, joka voi joskus suuttua ja jota täytyy sitten lepytellä. Tai ajattelemme, että Jumalan kanssa voi suorastaan käydä kauppaa siihen tapaan, että jos menettelen nyt näin jalosti, niin kyllä Jumala auttaa minua pyrinnöissäni. Tai päinvastoin: Jos Jumala auttaa minua nyt, niin sitten teen sitä ja sitä hyvää. Vanhan testamentin monissa kertomuksissa Jumala esitetään, ei ainoastaan suuttuvana, vaan jopa kostonhaluisena ja sotiin lietsovana julmurina. Eipä ole sitten ihme, jos tällaista Jumalaa esikuvanaan pitävät ihmiset seuraavat jumalansa esimerkkiä, varustautuvat jatkuvasti sotiin ja käyvät niitä.
Kuitenkin jo Mooses sanoi: Älä tapa. Hänen jälkeensä elänyt Aasian suuri Valo, Buddha, antoi seuraajilleen jalon kahdeksankertaisen tien, johon sisältyy tappamattomuus ja joka johtaa Nirvaanaan, täydelliseen harmoniaan. Kristinuskon julistajan Jeesus Nasaretilaisen opetukset on kiteytetty Matteuksen evankeliumista löytyvään Vuorisaarnaan. Jeesus neuvoi pistämään miekan tuppeen, puhui rakkaudesta ja pahan vastustamattomuudesta sekä eli ja kuoli itse opetustensa mukaisesti.
Rakkauden opettelu ja toteuttaminen arkielämässä ei ole kuitenkaan aina helppoa. Ja vaikka ymmärrämme, ettei paha poistu toisella pahalla eikä Jumala tule ja lopeta sotia, vaan meidän ihmisten on lopetettava sotiminen ja siihen valmistautuminen, niin kaikesta tästä järjellämme käsittämästämme huolimatta jatkamme entiseen tapaan. Puolustamme rauhaa aseilla, vaikka rauha saavutetaan vain riisuutumalla kaikista aseista. Asetamme edelleen turvamme väkivaltaan, uhraamme valtaosan taloudellisista resursseistamme yhä suurempaa tuhoa tuottavien aseiden kehittelyyn. Unohdamme tai painamme tajuntamme taka-alalle kaikki kuulemamme henkisten opettajien antamat ohjeet. Ja sitten ihmettelemme elämän vaikeutta.
Elämä jatkuu siis edelleen väkivaltaisena. Asetamme edelleen turvamme aseisiin. Mutta vaikka maapallomme monilla kolkilla yhä soditaan ja asetehtailijat ovat toimeliaita, niin elämään on tullut uusia tekijöitä. Keskusaurinko Siriuksesta aurinkokeskuksen kautta on maapallomme ihmiskunnan avuksi saapunut kosmis-henkinen vuodatus. Kosmisella vuodatuksella on ollut vastaanottajat, ensin H. P. Blavatsky, joka antoi sille ymmärrettävän ajatusmuodon julistamassaan teosofisessa sanomassa. Pekka Ervastin kirjallisesta tuotannosta saamme kokonaisvaltaisen selvyyden aikamme kosmisen avun sisällöstä. Annettu henkinen apu on myös löytänyt vastaanottajansa työn ja toiminnan alueella eli käytännön arkielämässä. J. R. Hannulan pitkä työskentely henkisellä työsaralla on osoittanut, että kosmis-henkinen apu on käytettävissä jokapäiväisessä käytännön elämässä. Eikä apu ole enää pelkästään elämänymmärryksellinen, vaan se vaikuttaa jo uutena luonnonvoimana. Uusi voima on lohdullinen, sillä se tukee kaikkia henkisiä pyrkimyksiä. Se purkautuu ihmisyydelle uskollisten henkisten työryhmien kautta ihmiskuntaan.
Enää meidän ei tarvitse suhtautua väheksyen omiin vaikutusmahdollisuuksiimme. Enää ei tarvitse ajatella, ettei yhden ihmisen tai muutamankaan ajatuksilla ja elämänasenteilla ole merkitystä ja etteivät ne pysty muuttamaan maailman kansoja rauhaa kaipaaviksi aseista luopujiksi. Kaikki alkaa pienestä. Ensin on ehkä vain yksi aseista luopunut rauhanturvaaja, sittemmin muutama ja edelleen aseista luopuneiden määrä kasvaa jatkuvasti. Kaikista aseistaan, terävä ja haavoittava kielenkäyttö mukaan lukien, luopuneiden rauhaa turvaavaa merkitystä voimistuttaa uusi luonnonvoima, jonka synnystä ja vaikutustavoista kristosofisessa kirjallisuudessa kerrotaan.
Annikki Kumpulainen
annikki_kumpulainen_at_kolumbus_fi

Kategoriat: Luokittelemattomat | Kommentit pois päältä artikkelissa Kristosofi-lehti 9 Marraskuu 2009: Toimittajalta

Kristosofi-lehti 8 Lokakuu 2009: Toimittajalta

Tarkastellessamme aikanamme tapahtunutta kosmis-henkistä voimavuodatusta saamme Pekka Ervastin kirjasta Ihmisyyden uskonto hyvän ja keskitetyn kuvauksen H. P. Blavatskyn osuudesta siinä.
H. P. B. aloitti Valkoisen Veljeskunnan lähettämänä teosofisen sanoman julistamisen 1875. Pekka Ervast toteaa aivan voimavuodatusta koskevan selostuksensa alussa, että kun katselemme teosofisen liikkeen henkeen perehtyneinä ja asiasta tietoisina tapahtumaa 50 vuotta sitten, näemme siinä kosmillisten voimien purkautumista. Mutta H. P. B:n työ ei rajoittunut vain maapallon veljeskuntaan. Onhan koko maailmankaikkeus suuri yhtenäinen kosmos. Ihmiskunnallemme tarjottu apu ei rajoittunut edes aurinkokuntaamme. Tätä selventää Pekka Ervastin toteamus, ettei aurinkokuntamme ole yksin maailmassa, vaan kiertää satojen sisarkuntien kanssa jotakin korkeampaa keskusaurinkoa, jota voimme nimittää Siriukseksi.
Tähän yhteyteen sopii pieni välihuomautus. Kun pohdimme keskusaurinko Siriuksen salaisuutta ja tiedämme tähtitieteilijöiden puhuvan sennimisestä taivaankappaleesta, herää meissä kysymys: Onko keskusaurinko Sirius tähtitieteilijöiden Sirius? Pekka Ervast kirjoitti ”jota voimme nimittää Siriukseksi”. Väinö Lehtonen mainitsee: ”Ymmärtääkseni P. E. tarkoittaa keskusauringolla sen tähtijärjestelmän keskusta, jota meidän aurinkokuntammekin kiertää. Toinen kysymys on, onko tähtitieteen tuntema, Siriukseksi nimitetty taivaankappale mainittu keskus.” (Ongelmien seurassa IX/52.)
Voisimme vielä katsoa, mitä Salainen Oppi sanoo asiasta. Siellä todetaan, että esoteerisessa viisausopissa puhutaan Keskusauringosta. Edelleen kerrotaan, että Vatikaanissa löytyvä Kabbalan käsikirjoitus, jonka ainoan Euroopassa olevan käsikirjoituksen sanotaan olleen kreivi St. Germainin hallussa, sisältää mitä täydellisimmän esityksen tästä opista. Kuitenkin alaviitteestä voimme lukea: ”Tämän salatieteilijöiden ’keskusauringon’ on tiedekin pakotettu tunnustamaan tähtitieteellisesti, sillä se ei voi kieltää, että tähtiavaruudessa, linnunradan keskellä, on keskuskappale, näkymätön ja salaperäinen piste, meidän aurinkomme ja järjestelmämme aina salattu vetovoiman keskus.” (Salainen Oppi II, s. 266.)
Mutta jatkakaamme voimavuodatuksen kuvauksen tutkimusta. Siriuksesta aurinkoomme tullut kosmis-henkinen voimavuodatus lähti auringosta Valkoisen Looshin kautta maapalloon. Korkealla henkisessä maailmassa alkanut vuodatus saavutti maapallon ensin henkisessä muodossa, korkealla näkymättömässä maailmassa, ja laskeutui sitten vähitellen alas. Mutta tänne se ei kuitenkaan pääse, ellei ole vastaanottajaa. Vastaanottaja löytyi, madame Blavatsky antoi taivaallisen vuodatuksen virrata kauttaan ymmärrettävässä ajatusmuodossa.
Pekka Ervastin Jordankastekokemus 13.10.1896 oli voimavuodatuksen täyttymys ja huippu. Sen sisältö vuodattautui hänen kirjoihinsa ja opetuksiinsa. Näin ovet avautuivat 1900-luvulla uudelle uskonnolle. Kolmannessa vaiheessa vuodatus saavutti fyysisen tason voimana, uutena luonnonvoimana. Huomatkaamme, miten täsmällisen ajan Pekka Ervast antaa tälle tapahtumalle. Hän kirjoittaa: ”Niinpä tänä vuonna 1926 kevättasauspäivästä lähtien on taivaallinen vuodatus nähtävästi alkanut vaikuttaa luonnossa.” (Ihmisyyden uskonto, 2. p., s. 173.) Saamme tietää, että auringosta tulleen eetterivoiman vuoksi suuri levottomuus vallitsi pallomme fyysisessä elämässä ollen huipussaan v. 1928. Sen jälkeen luonto alkoi tasaantua.
Pekka Ervast määrittelee uuden uskonpuhdistuksen alkamisajaksi juuri sen ajan, jolloin uusi luonnonvoima alkoi vaikuttaa luonnossa..
Näin toteutui myös vanha itämaalainen ennustus, jonka mukaan ei ole mitään toivoa näistä joka vuosisata uudistuvista yrityksistä. Ne eivät vie toivottuun loppupäähän, ennen kuin itse viisauden jalokivi, itse Valkoisen Veljeskunnan ulkonainen johtaja tässä näkyvässä maailmassa antaa itsensä syntyä. (Pekka Ervast, Valoa Pohjolasta, s. 49.)
Valkoisen Veljeskunnan ulkonaisen johtajan ruumistuminen on tapahtunut. J. R. Hannula on valaissut tätä tapahtumaa monelta puolelta ja monissa teoksissaan. Hän on myös perustellut esityksensä. Sisäisen ihmisemme hyväksymiä J. R. Hannulan esityksiä lainaten voimme aivan lyhyesti sanoa: Pekka Ervastin mukaan Jeesus Kristus oli aurinkokuntamme Logoksen Poika-ryhmän johtaja. ”Kun Pekka Ervast sitten puhuu Jeesuksen Kristuksen jälkeen tulevasta suuresta opettajasta, joka syventää ja vie eteenpäin jumalallista työtä siitä mihin se Jeesus Kristuksessa oli tullut, niin silloin on kysymys aurinko Logoksemme Isä-Ryhmän johtajasta, Isäksi nimitetystä olennosta. Hän on korkeimman viisauden jalokivi meidän aurinkokunnassamme. Ja hän se nyt ruumistui Pekka Ervastissa.” Näin koko aurinkokuntamme on tullut elävällä, tajuisella ja tietoisella tavalla universaalisen Logoksen inspiraatioon.
Mutta onhan P. E. itsekin, ensin todettuaan, etteivät vuosisatalähettiläät saa viedyksi työtä päämäärään, ennen kuin itse Valkoinen Veljeskunnan ulkonainen johtaja suvaitsee antaa itsensä ruumistua, sitten lisännyt: uskonpuhdistus on nyt alkanut. Entä työn päämäärä! Työn päämääränä on uuden uskonnon, maailmanuskonnon, synty. Uuden, kaikille soveltuvan ihmisyyssanoman näkyvänä tunnusmerkkinä on mysteeriokoulu, joka vetää luokseen kaikkia totuutta ja Jumalaa etsiviä ihmisiä sekä täällä Suomessa että muualla.
Annikki Kumpulainen
annikki_kumpulainen_at_kolumbus_fi

Kategoriat: Ajankohtaista, Kirjoituksia | Kommentit pois päältä artikkelissa Kristosofi-lehti 8 Lokakuu 2009: Toimittajalta

Kristosofisia esitelmiä ja esitelmöitsijät syyskaudella 2009

Esitelmät alkavat klo 13

Heinola, Siltakatu 5: 4.10 Hilkka Lampinen, 11.10. Pekka Okko, 1.11. Tapani Pentsinen, 15.11. Jouko Sorvali, 22.11. Sirpa Sepänvuori, 6.12. Juha Vainio

Helsinki, Kulmakatu 5 B 15: 4.10. Jaakko Kesävuori, 11.10. Juha Vainio, 18.10. Anneli Vasala, 25.10. Jouko Sorvali, 1.11. Sinikka Kesävuori, 8.11. Tapani Pentsinen, 15.11. Anja Kesävuori, 22.11. Timo Eränkö, 29.11. Pekka Okko, 13.12. Veljesjuhla J. R. Hannulan syntymäpäivän merkeissä

Imatra, Sininen talo: 11.10. Tapani Pentsinen, 25.10. Kyösti Niiranen

Jyväskylä, Kauppakatu 5, piharakennus: 27. 9. Sinikka Savolainen, 18.10. Jaakko Kesävuori, 1.11. Sirpa Sepänvuori, 22.11. Sinikka Kesävuori

Kajaani, Pohjolankatu 25, alakerta: 27.9. Anja Kesävuori, 18.10. Raija Kiiski, 8.11. Jaakko Kesävuori, 22.11. Katri Sorsa

Karjaa, Nils Grabbenkatu 4: 1.11. Anneli Vasala

Kesälahti, Lamminpääntie 2 (la klo 19): 24.10. Seija Luukkanen, 7.11. Juha Vainio

Kitee, Koulukeskus, Kansalaisopisto, luokka 2: 29.11. Lauri Hämäläinen

Kuopio, Minna Canthin katu 52–54: 25.10. Juha Vainio, 8.11. Katri Sorsa

Lahti, Aikuiskoulutuskeskus, Kirkkokatu 16: 11.10. Sirpa Sepänvuori, 25.10. Sinikka Savolainen, 8.11. Jouko Sorvali, 15.11. Juha Vainio, 29.11. Hilkka Lampinen

Lohja, Punakaneli, Suurlohjankatu 21–23: 4.10. Kyösti Niiranen, 18.10. Sirpa Sepänvuori, 15.11. Pekka Okko,

Oulu, Torikatu 45: 11.10. Raija Kiiski, 1.11. Pirkko Wiggenhauser, 22.11. Juha Vainio

Pori, Otsola, Juhana Herttuankatu 16: 4.10. Sirpa Sepänvuori, 18.10. Pirkko Wiggenhauser, 15.11. Jaakko Kesävuori

Savonlinna, Taidelukion auditorio, Sotilaspojankatu 3: 18.10. Sinikka Savolainen, 8.11. Juha Vainio, 29.11. Jaakko Kesävuori

Tampere, Näsilinnankatu 38: 27.9. Sirpa Sepänvuori, 4.10. Tapani Pentsinen, 11.10. Pirkko Wiggenhauser, 25.10 Hilkka Lampinen, 1.11. Jaakko Kesävuori, 15.11. Kyösti Niiranen, 22.11. Anneli Vasala, 29.11. Raija Kiiski, 20.12. Jouko Sorvali

Turku, Aninkaistenkatu 5 A 5: 27.9. Kyösti Niiranen, 18.10. Sinikka Kesävuori, 25.10. Timo Eränkö, 1.11. Pekka Okko, 8.11. Raija Kiiski, 15.11. Sinikka Savolainen, 22.11. Tapani Pentsinen, 29.11. Anneli Vasala, 6.12. Jouko Sorvali

Varkaus, Petäikönkatu 29: 4.10. Sinikka Savolainen, 18.10. Katri Sorsa, 8.11. Hilkka Lampinen

Muutokset ja lisäykset ovat mahdollisia.
Kristosofista kirjallisuutta myydään esitelmien yhteydessä.

Kategoriat: Ajankohtaista | Kommentit pois päältä artikkelissa Kristosofisia esitelmiä ja esitelmöitsijät syyskaudella 2009